Tuskaa

Tuska työntyy päälle syystä että ei ole oikein bongattavaa. Tänään piti singahtaa parin kattohaikaran perään ihan vain verryttelytarkoituksella. Sellainen pieni bongausvire ja lähtövalmius on syytä ylläpitää, jotta sitten tosipaikan tullen aikaa ei tuhlaantuisi tyhjänpäiväisiin jaaritteluihin: lähteäkö vai ei, raskiiko sitä yhden tipun takia polttaa bensaa niin ja niin paljon, pitäisikö tehdä jokin suuremman luokan hyvitystyö hallitussovun säilyttämiseksi ennen lähtöä tyyliin imurointi, tiskaus tai pihan haravointi. Ja niin päin pois.

Jos vire ei ole päällä, niin näiden epäröintisyiden lista on loputon ja ihan vaatimatonkin bongausreissu jää lopulta tekemättä. Lähdettiin siis tänään Rannikon Karin kanssa Vihantiin ihan puhtaalle verryttelyreissulle kattohaikarahälyn tultua. Siellähän ne päätähdet nuokkuivat vähän apaattisen oloisina vesisateessa. Napattiin pari kuvaakin, jotta voi kotona katsoa lintukirjasta mitä lintua käytiin katsomassa. Bongarinhan ei tarvitse itse lintua määrittää. Riittää, että osaa katsoa oikeaa toisten määrittämää lintua. Ja pinna napsahtaa.

Kyllähän kattohaikara vähintäänkin pikkurari PPLY:n alueella on. Se oli ARK-laji vuoden 2004 loppuun ja listalta löytyy vain 27 havaintoa kautta aikain. Sen jälkeen Tiiraan on ilmoitettu tasan 10 havaintoa, joten lajin saaminen PPLY:n vuodareihin on kohtuullisen tiukassa. Eli ihan hyvä verryttelyreissu.

Kari yritti matkan aikana lämmittää ihan oikealle bongausreissulle Haminaan. Ruskosotka on majaillut siellä jo tovin. En vielä lämmennyt. On sen verran alkutekijöissään bongaukset, että pienestä verryttelystä huolimatta Hamina tuntui vielä kaukaiselta kohteelta. Imurointi ei taida enää riittää. Hintana voi olla se, että joutuu vaihtamaan keittiöön tapetit tai jotain vielä vakavampaa.