Kuhinaa Kellossa

Pääsiäispyhien jälkeinen aamu "valkeni" Kellon Halosenperällä kostean ja kolean sumuisena, ihan klassisena pudotuskelinä. Aamun ja aamupäivän ajan tarkkailin pihan lintueloa lähinnä sisältä käsin ja pidin silmällä kahta ikkunoista näkyvää ruokintapaikkaamme. Kuten ennenkin on huomattu, ovat juuri tällaiset suttuiset säät oivallisia keräämään ruokinnoille kuhinaa. Näin oli tänäänkin. Ruokintapalvelujamme hyödynsivät tänään vakiovieraiden eli tali- ja sinitiaisten, pikkuvarpusten, varpusten, keltasirkkujen, viherpeippojen, käpytikan, urpiaisten, närhien, harakoiden ja fasaanien lisäksi mustarastas, 2 kottaraista (talipalloilla), punatulkkupari, n. 10 vihervarpusta, punarinta, varis, sepelkyyhky ja 15 peippoa, joiden joukossa yksi naaraslintu. Ilman vakiovieraiksi jo kohtapuolin luokiteltavia peltopyitä ruokinnan lajimäärä oli aamun aikana mukavat 19 yksilömäärän ollessa jo sitten jotain ihan muuta. Aamupäivä kului siinä sitten leppoisasti ruokintojen lintuja ja mm. kottaraisten puuhia seuratessa. Ensimmäiset yksilöt saapuivat pihallemme viime viikolla (7.4.) ja kuten aikaisempinakin vuosina, parhaat pöntöt varattiin heti saman tien. Nyt on jo kahdessa pöntössä asukkaat, jotka kulkevat ahkerasti pönttöjen sisällä, viipyvät siellä jopa minuutteja, kurkkivat suuaukoilta jne. Kottaraiset ovat oikein toivottuja asukkaita jo ihan laulutaitonsa takia...joka tosin aiheuttaa sen, ettei näillä nurkilla uskalla määrittää keväisin mm. punavarpusta muuta kuin vasta näköhavainnon jälkeen.

Puolenpäivän tienoilla sää kirkastui ja päätin koukata kauppareissulla Kartanon peltojen kautta. Vilkaisin pellot pikaisesti putkella ja totesin, että hanhia oli siellä suurinpiirtein saman verran kuin eilen eli noin 200 yksilöä. Uusia muuttajia ei näkynyt. Keli alkoi vaikuttaa oikein otolliselta muuton vilkastumista ajatellen, joten päätin pistää töpinäksi kauppareissuni kanssa jotta ehtisin iltapäiväksi torniin petostaijiin. Kellon keskustaan saavuttuani en kuitenkaan kerinnyt kauppaan asti, kun Jouni soittaa ja kertoo Karjalaisen Timon löytäneen Hekkalanlahden tienoilta mustaleppälinnun. Vaikken bongari olekaan, päätän kuitenkin oitis jatkaa matkaa ja yrittää linnun bongausta. Saavun paikalle n. klo 12 ja hetken päästä lintu jo sitten näyttäytyy latojen katoilla ja lennähdellen maan rajassa. Myös laulun tapailua kuuluu. Timo kertookin plokanneensa linnun juuri laulun perusteella. Siinä lintua tarkkaillessa pohdimme, että paikka peltojen keskellä maalaisidyllissä ei ole ihan tyypillisimpiä mulelin löytöpaikkoja, sillä usein kyseessä on joku teollisuusalueen tapainen paikka, talon pihapiiri tms. Tämä lintu oli kuitenkin valinnut mukavan alueen pysähtymiselleen, mikä lisäsi sopivasti bongauksen esteettistä puolta. Lähtiessäni paikalta oli bongaamaan ennättäneet puttaalaisista orneista myös Jouni, Taavetin Harri, Wileniuksen Jari, Komulaisen Teppo ja Jäntin Carita. Myös Tiiran ilmoitusten perusteella muleli sai näköjään aikaan pienimuotoista kuhinaa kellolaiselle pellolle.