26-27.5. La-Su Kevätralli
Aivan nuotin vierestä-joukossa kilvoittelivat Pekka Järvelä,
Ilpo Kojola, Ilkka Ruuska sekä Pekka Ruuska. Ajoneuvona oli Pekan Land Rover,
joka palveli täysin moitteettomasti, vaikka ehkä meistä muista ei voi ihan
samaa sanoa.
Sää rallin aikaan oli puolipilivistä ja kirkasta taivasta, lämpö
+4 C…+21 C, lauantaina tuuli kovaakin, sunnuntaina ei juurikaan.
Aloitimme Munahiedasta, jossa olikin reilusti lintuja,
räyskä, punakuiri, tundrakurmitsa sekä sirrilajit niistä rallimielessä
tärkeimpinä. Vedenkorkeus oli miinuslukemissa, mikä merkitsi puolikuivaa
lahtea. Kardaani-Karin kopla sekä Kohtuuden ystävät olivat samassa paikassa ja sopivasti
ristiin missasimme muutamia lajeja. Tästähän oli varsin hauskaa kuittailla jälkikäteen
rallin purussa. Säikänlahdessakin
kävimme kaikki lähes käsi kädessä, siellä me olisimme voineet merkata
merikotkan äänestä, mikä on varsin poikkeuksellista. Jätimme silti halin väliin,
laji tietysti hoitui monesta muusta paikasta myöhemmin.
Jatkoimme Varttiin, jossa ollessamme saimme viestin
pyggestä. Emme kuitenkaan nähneet missään viestittäjien autoa emmekä mitään niittysuohaukkaa,
joten meille jäi tosi hämäräksi missä varsinaisesti on Vartti-niminen paikka.
Aika vähän lajeja, mutta varsin arvokkaita, eli ainakin peltosirkun ja sinisuon
Vartin kierrokselta merkkasimme.
Alhonmäkeen menimme kylän kautta, koko ajan pientä uutta löytäen. Perillä
hiekkakuopilla kaksikaan komppauskierrosta ei tuottaneet kangaskiurupistettä,
mutta kanahaukan, selkälokin, hempon ja pikkutyllin saimme. Kova tuuli
vaikeutti iltapäivällä äänipisteiden saantia, ehkä kangaskiuru kaatui meiltä
siihen. Vaikeaahan oli ollut muillakin, sillä vain neljä etsijäporukkaa lajin
löysi.
Sannanlahdesta piti löytyä mandariinisorsa, mutta emme
huomanneet sitä millään. Näimme kuitenkin muuttavan nuolihaukan, kaukaisen
sääksen ja vielä puuttuneet sorsat, joista arvokkain oli heinätavi. Autolle
palatessa kuulimme järripeipon, joka jäi meidän ainoaksi. Matkalta Säärenperään
alkoi jo löytyä varpuslintuja, tiltaltti ja mupäke niistä parhaina. Mustapääkerttuja
havaitsimme aluksi enemmän kuin lehtokerttuja, loppusaldo taisi tosin olla noin
4- 5 lehtokertun hyväksi. Puutteissa oli silti edelleen kaikki rastaslajit,
mikä oli melko outoa. Punakylkirastaan saimme jopa lähes täysin kierrettyä
iltalaulannan alkuun saakka. Näinpä Suomen neljänneksi yleisin lintulaji tuli
meidän listoille vasta yli kymmenen maastotunnin jälkeen.
Kivikasan pelloille tullessa piippari ilmoitti taas
niittysuohaukasta, ja jokseenkin samalla hetkellä kuljettajamme sai saman
linnun näköpiiriinsä. Muuta hauskaa Kivikasalta oli kanukkihanhi, joka on
joskus ollut meille ässäkin kevätrallissa. Sääressä ei sattunut suuria, mutta
jatkaessamme Karinkannan peltoaukeita tutkien edellämme ajanut koti-isäin ja
muiden joukko pelästytti lentoon peltopyyn. Taas saimme tahatonta apua
kilpakumppaneilta, mikä kovasti lämmitti, usein hyvin vaikeasti hoituvan
pinnalajin lisäksi.
Varessäikässä näimme uusina asioina ralliretkellemme vp-hanhia
ja kaukaista melanita-muuttoa. Yli viiden kilometrin päässä merellä edennyt valtava
parvi näytti mustalinnulita, mutta emme rohjenneet lajia niin kaukaa merkata.
Mustalintu jäi lopuksi meidän ainoaksi peruslajilista I:n puutteeksi, iso häpeä
se silti on.
Raahesta katsoimme Pattijokisuun, Vartinrannan, Maivaperän
ja Aittalahden. Pattijokisuussa jänkäsirriäinen karkasi meiltä heinikkoon,
muuten pinnoja tuli melko tasaisesti. Aittalahden yllätys oli nokikanojen
niukkuus, meni kauan, että edes yhden löysimme. Aivan nuottien vastainen punasotka
kuitenkin piristi tunnelmaa taas kunnolla.
Vanha suosikkialueemme Pyhäjoki jäi nyt nopeasti selatuksi,
sillä olimme päättäneet lähteä jo aamuyhden aikoihin ajamaan kohti Pyhäntää.
Suopöllön, joka edellisvuonna jäi haaveeksi, saimme nyt Teerelästä ja sponden satakielen
Penkkatieltä. Raahen kaatopaikalla
näimme Ihanat miehet Nissanilla ja iloitsimme heistä, sillä muuta onnea ei
meille nyt siellä suotu.
Pyhäntämatkan ensimmäiselle välietapille Vihannin
Rantasenjärvelle olimme nuotittaneet uivelon ja jonkin muun peruslajin, mutta
saapuessamme paikka tuntui hetken täysin tyhjältä. Oikeastaan näimme pelkkiä
lokkeja. Pian alkoi kuitenkin kuulua kiivas huittailu ja iloinen sianporsaan
korahtelu, kun luhtakana ja luhtahuitti ilmoittivat itsestään. Kaksi vaikeaa
yölaulajaa kilahti hetkessä paikasta, jossa emme olleet koskaan käyneet ja
olimme jopa vähällä jättää sen väliin. Meni siis taas aivan nuotin vierestä,
mikä antoikin joukkueellemme nimen. Samaa odottamattomien lajien löytämistä
meillä oli suuri osa rallista, mikä tietenkin on linturallissa erinomaisen
hauskaa.
Seuraava nuotista poikkeama sattui Piippolan Kortteisella, jossa
pysähdyimme metsätielle rautiaista yrittämään. Kuulimme punarintoja, mutta
yhtäkkiä helmipöllö rykäisi lyhyesti läheltä. Vain kaksi meistä tajusi äänen ja
tuskaisena odotimme uutta puputusta. Se tulikin pian, tosin hiukan kauempaa,
mutta riitti siihen, että lajista ei enää jäänyt epäilystä. Niukkana
pöllövuonna tämä tapaus tuntui huimalta voitolta, rallin purussa selvisi, että
sentään yksi muu joukkue oli helmarin napannut.
Pyhännän Itämäki oli tällä retkellä valtava elämys sekä huima pinnapajatso. Heti
pysähdyttyämme(klo 03:30) olimme keskellä hirmuista pikkulintujen
kilpalaulantaa. Hippiäiset, peukaloiset, rautiaiset, hömötiainen ja muut soivat
täysillä ja palokärki rummutteli niille komeasti tahtia aivan lähietäisyydeltä.
Oli vaikeaa erottaa arvolajien ääniä peukaloisten seasta, mutta pian löysimme
idulin, väistimme varpushaukkaa (uusi pinna) ja kuulimme isokäpylinnun soitimen.
Kun yksi meistä erotti vielä tilhenkin pikkusiepon ja muiden lajien laulun
seasta, asiaa oli vaikea ensin uskoa. Kohta kuitenkin tilhi kilisi ihan
yksinään ja lähellä eikä mitään jupisemista jäänyt. Päätavoitteemme oli silti
löytää sinipyrstö. Se kuuluikin moneen kertaan, mutta ankara peukaloiskonsertti
vaikeutti lyhyen piippaisun erottamista taustasta. Lopulta kävelimme hiukan
alemmas pois konsertin keskipisteestä, silloin sinipyrstön ääni oli helppo
havaita kaikkien. Tarsiger lauloi nyt aika tarkoin samassa puussa kuin pari
kesää aiemmin.
Palatessamme Ouluun pysähdyimme vain kuittaamassa
Kansannevalta kapustan ja pikkukuovin, joista tosin oli jo aiempia
äänihavaintoja, eli edes tämä kohta osui lähes nuotilleen. Joukkue nukkui kahta
Pekkaa lukuun ottamatta melkoisen tovin nelostietä kotiinpäin edetessämme.
Patelan venerannassa näimme taas tiukat kilpakumppanit Kohtuuden ystävät. Valitettavasti
pitkien aamu-uniemme kuluessa melanita-muutto oli mennyt. Se merkitsi
mustalinnun ja allin menettämistä. Oulussa meni silti muuten hauskasti: Oritkarista
saimme pensaskertun, Heinäpään tekomäeltä tiklin sekä taas aivan nuotin
vierestä pikkutikan. Nämä söpöt linnut myös näimme, raillilajeina kumpikin löytö
on arvokkaimmasta päästä.
Aikaa tuntui olevan vielä, sillä olimme noudattaneet
aikatauluamme tiukasti. Kivinimen
tornista löytyi nuotitetun härkälinnun sijaan yksinäinen uivelonaaras ja
lapasotkapari, jotka molemmat olivat tänä vuonna kovia lajeja. Vietimme
lopputunnin Virkkulassa, mutta mitään takavuosina koettua hirmuista Virkkulan
petoaaltoa ei nyt meille osunutkaan. Viimeinen tunti meni nollille, ihan toisin
kuin usein muulloin.
Kaikkiaan vuoden 2012 PPLY-kevätralli oli yksi hauskimmista,
joissa olen ollut mukana. Suuria rareja ei tullut vastaan, mutta koko ajan
syntyi tulosta, ja nuottien pettäessä korvaava tai odotettua parempi pinna
hoitui lähes joka paikasta. Sääkin oli miellyttävä retkeilyyn, eikä
suunnitelmia tarvinnut muokata koko ajan uusiksi. Yölaulajia tai pöllöjä emme
odottaneet ollenkaan, mutta löysimme niitäkin kohtalaisesti ja tietysti ihan
oudoilta mestoilta, kuten esimerkiksi Vihannista tai Piippolasta. Meidän luhtakana saattoi olla jopa uusi laji Vihannin kunnalle.
Pinnoissa tulos oli
tämän perusjoukkueen uusi ennätys, silti muutama pinna lisää olisi vaadittu
ennätyssijoitukseen. Keikuimme purun edetessä pitkään monen ammattilaisporukan
edellä, mutta lopussa muilta löytyi sittenkin rarilajeja hiukan enemmän. Tärkeintähän
tässä lajissa on silti olla kaikessa mukana ja kerätä hienoja luontoelämyksiä
keväisessä yössä ja aamussa. Ne odotukset meillä täyttyivät reilusti ja uskonpa
samaa taas koetun muuallakin.
Ikuisesti jatkukoon PPLY:n perinteinen kevätralli!