Kuvat, luonnos & teksti: Elina Seppänen.
Pidän syksyisestä linturetkeilystä. Useat linnut eivät ole tavallisimmissa puvuissaan, joten tuttukin linnusto saa aivan uutta hohtoa, kun saa ihmetellä talvipukuja ja vaihtopukuja. Naaraspukuisesta uiveloparvesta saa ajanvietettä pitkäksi aikaa, kun ryhtyy selvittämään, mitkä linnuista ovat nuoria, mitkä naaraita ja mitkä koiraita.
Pidän syksyisestä linturetkeilystä. Useat linnut eivät ole tavallisimmissa puvuissaan, joten tuttukin linnusto saa aivan uutta hohtoa, kun saa ihmetellä talvipukuja ja vaihtopukuja. Naaraspukuisesta uiveloparvesta saa ajanvietettä pitkäksi aikaa, kun ryhtyy selvittämään, mitkä linnuista ovat nuoria, mitkä naaraita ja mitkä koiraita.
Tänä syksynä retkeilyllä on ollut paljon uusia ulottuvuuksia. Keväällä varustukseen liittyneen kaukoputken ansiosta näkee nykyään kauaskin. Se tuo jalustan kanssa myös reppuun lisää painoa, eli kunto kasvaa kovempaa tahtia. Omaan retkitiimiin on tullut myös uusi jäsen.
Hailuoto 7.9.2009
Hailuotoon suunnattiin Swanljungin Tean kanssa syyskuun alkupuolella. Lähtötohinassa oli molemmilla unohtunut katsoa Tiiraan (ja tiimin kolmas jäsen ei tietokonetta käytä), joten matkalla hyödynnettiin nykyteknologiaa ja kysyttiin Jyväskylästä asti harrastajatoveria Tiirailemaan Hailuodon viimeaikaiset. Kiljukotka sai meidät molemmat valppaiksi, kolmas retkeläinen vain kummasteli lauttarannan tuulimyllyjen pitämää ääntä.
Kirkkosalmen torni oli siis ensimmäinen retkikohde Hailuotoon päästyä. Ensimmäisenä löytyivät harmaasorsat, joita tuli laskettua peräti 8 tornin edestä. Nokikanoja pyöri vedessä sadoittain. Ilmassa liikkui ruskosuohaukkaa ja merikotkia. Ja sitten kotka, jossa kaikki ei täsmännytkään. Putket liimautuivat tuohon lähestyvään kotkaan. Voisiko tosiaan tärpätä näin? Merikotkaa siitä ei saanut tekemälläkään, eikä myöskään maakotkaa. Tasaisen ruskea väritys, lyhyehkö pyrstö, pitkät siivet, pyrstön tyvellä hiven valkeaa... Vuoron perää tuijotettiin lintukirjaa ja kotkaa, jotta määritys olisi varma, ja kiljukotkan tullessa kaartamaan hyvin näkyville onnittelimme toisiamme ja hymy oli herkässä.
Jossain vaiheessa tajusin, että ainakin vartti oli tuijotettu kotkaa. Mitähän kolmas retkeläinen tekee...
...nukkuu. Erilainen "lintukoira", paimensukuinen lapinkoirani Niuniu, otti luonteelleen tyypillisesti lintutornin uteliaana haltuunsa, tyyntyi tilanteessa, leikki hetken leluillaan tornin nurkassa ja kävi sitten unille kameralaukku tyynynään.
Tea, optiikkaa ja Niuniu sekä näkymää Kirkkosalmen tornilta.
Tornilta poistuttiin hyvillä mielin ja paikallisilta reittiohjeita pohjoisrannalle kysellen. Siellä kun tiettävästi piti olla sirrejä. Mielessä väikkyi toive toisesta eliksestä, pulmussirristä.
Hiekkatietä siis hurautettiin neuvottuun kohtaan, josta sitten suunnattiin rannalle. Ja sitä rantaa riittikin. Ensimmäinen kahlaajaparvi osoittautui tylleiksi ja suosirreiksi. Sitten löytyi isosirrejä. Ja sitten tuli rantaviivaa pitkin kahlaaja. Kieli kieltäytyi löytämästä oikeaa sanaa lintua kuvaamaan ja se vääntyi kesäkurpitsaksi.
Iloinen yllätys tupsahti rantaan.
Keräkurmitsa laskeutui jonkin matkan päähän ja sitä sitten ihasteltiin vähän aikaa. Kurmitsa jäi heinikkoon, kun jatkoimme rantaa itään päin. Paluumatkalla sitä ei kuitenkaan enää näkynyt.
Kauempana olleesta pienestä kahlaajaporukasta löytyi pari tylliä, pikkutylli ja...toivottu pulmussirri. Tea lähti vielä vähän pidemmälle tarkistamaan kauempana ollutta isoa sirrikertymää. Itse jäin levon tarpeessa olleen pentusen kanssa passiin varusteiden luo.
Kotimatkalle lähdettiin reissusta hyvillä mielin. 2 elistä ja keräkurmitsa oli oikein mukava retkisaalis.
Liminganlahti 20.9.2009
Tean ollessa harjoittelussa Liminganlahdelle, hyppäsimme Niuniun kanssa eräänä päivänä kyytiin. Ensin käytiin Puhkiavanperän tornilla. Siellä kiinnostavimmiksi havainnoiksi jäivät leukistinen sinisorsa ja läheltä lentänyt ad merikotka.
Virkkulan tornilla.
Virkkulan isolla tornilla Tea pääsi oppaan töihinsä ylimpään kerrokseen ja Niuniun kanssa majoituttiin kakkoskerrokseen. Pikkuinen sai sydämensä kyllyydestä toivottaa torniin tulijoita tervetulleiksi. Lapsilla tuntuikin olevan usein vähän kiire takaisin kakkoskerroksen "koirakurssille".
Pikaluonnostelua muuttohaukasta maastossa paikan päällä.
Liminganlahden päivän huippuhavainto ei ollut niinkään lajiin liittyvä, vaan pikemminkin tilanteeseen. Toki muuttohaukka on aina upea laji nähdä, mutta en ennen ollut saanut noin pitkään seurata muuttohaukkaa noin hyvältä etäisyydeltä. Koesyöksyt sorsaparviin toivat jännitystä haukan seuraamiseen. Pisteenä iin päälle pere lopulta lensi hätyyttelemään itseään monta kertaa suurempaa merikotkaa.
Kiviniemen kajava 17.10.2009
Tarkoitus olisi ollut tänä viikonloppuna suorittaa toinenkin ekskursio Hailuotoon, tällä kertaa merisirrejä etsimään. Omat opiskelukiireet kuitenkin vesittivät suunnitelman ja päätin, että me jäisimme kotiin. Sääolot kuitenkin peruivat kahden muunkin retkiryhmän retket. Lopulta Tean kanssa keksittiin, että lähdettäisiinkin sitten Kiviniemen pikkukajavaa katsomaan.
Kajava löytyikin helposti. Kiikarilla vilkaisu merelle, onkohan se tuossa, kaukoputkin nokka osoittamaan sinne, siinähän se. Melkoinen vastakohta monille muille bongauksille, joihin on liittynyt jännitystä ja pitkää odottelua. PPLY:n "paimensukuiskerhokin" kokoontui, kun Meskit pysähtyivät Kiviniemessä Tuuvensa kanssa.
Kiviniemen kajava.
Kiva lintu tuo pikkukajava kyllä. Vanhasta lapsena luetusta lintukirjasta taas yksi sivu muuttui eläväksi.
Siispä
Saapa nähdä, muuttuuko tämä tästä talviretkeilyksi, vai vieläkö ennätetään syysretkiä tehdä... Nythän tuota olisi hyvin mielenkiintoinen kurmitsa Hailuodossa...
Loppukevennys
Säiden viiletessä on hyvä olla aina mukana evästä ja lämmintä juotavaa. Kävi tässä hiljattain niin, että retkitoverilla oli termospullossa kuumaa kaakaota mukana. Mutta termari ei aukea, ei hyvällä, ei pahalla, ei raa'alla voimalla eikä oveluudella.
Ehdotan, että jaamme teen, jonka itse olin ottanut mukaan. Hyvä suunnitelma, onneksi oli molemmilla termarit. Saadaan sittenkin eväiden kanssa juotavaa, ja vielä lämmintä sellaista.
Keksipakettia ottamaan kurottaessani kaatuvat teet sammalikkoon. Jutut eivät onneksi tämänkään jälkeen olleet kuivia, vaikka eväät olivatkin. Nauru maistui.
Niuniu oli varsin osaaottava huomatessaan epäonnemme ja myötätuntoisena pikku koirana hautasi koirankeksinsä ojanpohjalle. Turvaan, kuten kaakaot, turpeeseen, kutet teet.
Retkeillessä sattuu ja tapahtuu.