Jep, näin pitkään sitä jaksoi tällä kertaa sinitellä, ennenkuin oli pakko vääntäytyä kevään ensimmäiselle pitkälle retkelle. Ja hyvä niin, eipä tuolla ole keskimäärin näemmä juuri mitään menettänyt. Vaikka nyt jallu ja kaularastas pari päivää sitten Oulussa olikin. On pakko tunnustaa, että omaa retkeilyä säätelevät aika paljon mahdollisuudet löytää jotain harvinaista. Koska harvinaiset linnut ovat kiusallisen vähälukuisia, riittää onnistuneeseen retkeen myös sellainen selittämätön "rarifiilis", jonka syntymiseen liittyviä tekijöitä on aika vaikea eritellä. Aina ei tarvitse näkyä edes paljoa lintuja, vaikkapa yksi hyvin myöhäinen hyönteissyöjä syksyllä yhdistettynä sopivaan rarisäähän saa mielkikuvituksen liikkeelle.
Joka tapauksessa huhtikuussa tällaista rarifiilistä ei oikein tahdo saada. Ei vaikka olisi sinällään erinomainen lintupäivä, niinkuin tänään. Kunnon dudeina seurueemme (A. Luukkonen, S. Lehikoinen ja ak) raahautui Sannanlahden torniin vasta vähän ennen kahdeksaa. Chaufföörimme Aappo kurvasi ankarista protesteista huolimatta ns. viralliselle P-paikalle ja jouduimme raahamaan roiniamme lähes epäinhimillisen matkan tornille. Kallista havainnointiaikaa tärvääntyi siis lihasponnisteluun. Ja vain huomataksemme, että tornin viereen olisi päässyt jäätietä. Tornissa oli jo hetken pällistellyt T. Jaakkonen. Kaikenlaista tosiaan viuhui taivalla ihan kiitettävästi, paras havis eli tunturikiuru aka ere tosin meni ak:lta aikalailla nuijiksi. Muutaman tunnin tapituksen jälkeen vaihdettiin vielä murheen Alhonmäelle, jossa näkyi muutama peto (mm. pere ja maakotka), mutta päivän aikana ei esim. yhtään piekanaa. Lullutusta kuului ihan mukavasti, montakohan paria seudulla lienee? Pieni Siikajoen peltolenkki kuului vielä ohjelmaan, mutta eipä sekään kummoisia yllätyksiä tuottanut. Kivikasan pelloilla oli aikamoinen lössi lähinnä merihanhia, noita porsasmaisia kaunokaisia. Näin siis tänään, joku toinen päivä jotenkin muuten. Näkis ees joskus jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti