Linnunpönttöjen nikkarointia

Kevään ja syksyn aikana on nikkaroitu pesäpaikkoja pienemmille ja isommille linnuille pikkuvarpusesta viirupöllöön. Itsetehty pesäpönttö saa myös tekijän suun virneeseen!

Syysmuutontarkkailu Haukiputaan Virpiniemessä

Haukiputaan Virpiniemen syysmuutontarkkailuaamu valkeni sumuisena, mutta selkeni jo 20 minuutin odottelun jälkeen. Havainnointia oli klo 7:25-12:02, jona aikana paikalla kävi 6 henkilöä. Lintuja nähtiin 40 lajia ja 4600 yksilöä, runsaimpina räkättirastas (2670), harmaalokki (515) ja tilhi (414 yksilöä). Erikoisimpia lajeja olivat isolepinkäinen, 3 pikkuvarpusta ja 30:n pyrstötiaisen parvi.

Lopultakin reipastuneet Luovon syysrallissa

25.9.2010

Entiset Lopun laiskat ottivat Luovon syysrallissa aivan uudistuneen ilmeen, nyt joukkueen nimenä oli Lopultakin reipastuneet. Tosin monille tutut nimet Pekka Järvelä, Ilpo Kojola ja Pekka Ruuska porukan muodostivat.

Hailuotoon lähdimme jo edellisiltana, sekin oli uusi reipas ratkaisu meiltä. Majoituimme Pöllään ja ilta meni tiukasti lintuääniä kertaillessa. Aamulla nousimme klo 05:05 kuuntelemaan sateenropinaa peltikatolle. Sääennuste oli tyly: aamulla sataa ja keskipäivällä vielä reilusti enemmän. Tuuli tosin oli aika vähäinen ja lämpöä tasaisesti rallin aikana noin +7 C. Päätimmekin sään vuoksi tinkiä tavoitteestamme rallissa: edellisillan 90 lajista laskettiin rajusti, eli 89:ään. Emme silti oikeasti lannistuneet sateesta vaan lähdimme reippaina Rautalettoon, jossa olikin parkissa jo noin neljä ralliporukkaa. Yllättäen märässä Rautaleton-Riisinnokan metsässä olikin pienestä sateesta huolimatta heti varsin paljon lintuja äänessä sekä liikkeellä. Hyödynsimme tehokkaasti illan opiskelut: pyrstötiainen, harmaasieppo, lapinsirkku, metsä- sekä lapinkirvinen monen muun lajin ohella löytyivät äänistä varsin vaivattomasti. Toki myös varmistimme vaikeampia äänihavaintoja vertaamalla puhelimessa pitämäämme ääninäytearkistoon ja hylkyjäkin tietysti tuli. Suoraan ylitsemme lensi myös tsikkaava sirkku, jota emme ehtineet aivan lajilleen asti määrittää.

Yllättäen merivesi oli miinuksilla, iltapäivällä jopa -23 cm, ilmeisesti ilmanpaine oli jo aamusta noussut vaikka sää pysyi pitkään umpipilvisenä. Isomatalan edustalla näkyikin lietteitä, joilta suureksi iloksemme löysimme heti avaustunnilla lajeiksi iso-, suo- ja pikkusirrin, tundrakurmitsan sekä punakuirin. Tietenkin myös lähes kaikki sorsalajit nähtiin heti. Riisinnokan kärjessä sade kuitenkin yltyi niin pahaksi, että staijata ei voinut, taisimme siksi mähertää pari semmoista lajia, joita muut joukot olivat samoilta sijoilta poimineet. Takaisin Grand Viagralle selvittyämme olimme kuitenkin keränneet syysrallissa tukevat 44 lajia, eikä ralleissa jokseenkin ikuista huolta kahlaajista enää juuri ollut.

Jatkoimme Syökaria selaten, kuusitiaista ei kuultu, mutta isolepinkäinen, kana- ja ampuhaukka sekä kulorastas löytyivät aika riemukkaissa tilanteissa. Tuntui että sendari ainakin nyt meitä puoltaa eikä sadekaan enää ollut kovin kiivasta. Kirkkosalmessa timalit kuuluivat moneen kertaan ja kaikki muutkin sen kohteen tavoitelajit löytyivät nopeasti. Yritimme silti tosissamme odotella vielä ruskosuohaukkaa, mutta semmoista ei nähty eikä purussakaan lajia kukaan maininnut. Ruskista lähdimme yrittämään vielä Perukan takaakin, ei löydetty, mutta teeriä ja punatulkkuja saatiin merkkailtua. Ilpon ehdotuksesta ajoin sitten vähän vastahakoisena Järventakuseen, josta sitten heti kilahti arvokkaita löytöjä, komeimpana niistä muuttohaukka. Syksyksi oli hiukan outoa havaita kiuru vielä peltomaisemissa, mutta komppaamalla löytyi sekin nyt.

Koivukylässä puolen päivän jälkeen odottelimme erään navetan nurkilla pääskyjä, mutta tasaisessa sateessa niitä ei vain liikkunut. Kaukaa ohilentäviä merihanhia näimme kuitenkin, vaikka hyvin täpärälle meni niiden tarkka lajimääritys. Varpusia selatessa istahti yksinäinen kottarainen langalle meitä katsomaan. Se oli meidän ainoa ja melko käsittämättömästi (vrt. meillä kotonakin on nyt kottaraisia) lajista tuli meille rallissa ässä. Koko rallin ajan saimme uusia pinnoja helpon tuntuisesti, kuitenkin moni tyypillinen peruslaji jäi vain yhden havainnon tapaukseksi. Ainakin urpiainen, taivaanvuohi, kiuru, naurulokki oli semmoisia. Vastaavasti joskus tuskaakin tuottaneista lajeista usein tavattiin nyt esimerkiksi isolepinkäinen, ampuhaukka, merikotka, mustarastas ja kapustarinta.

Myös Pöllässä satoi kovaa, kun tulimme eikä kovin tarkkoina jaksettu olla, eli pinnoja hukattiin. Löysimme silti heti härkälinnun ja heinikkoa komppaamalla kurmitsoja sekä kivitaskun pensaikosta. Kuivasäikässäkään ei juuri uutta ollut, vaikka valtava joutsen- ja sorsasuma etäämpänä länsisuunnassa näkyikin. Marjaniemeen mennessä tapasimme yli satapäisen metsähanhitokan pellolla lepäämässä. Sitä lähestyi kahden pyssyn kanssa metsästäjä, joka kuitenkin perui aikeensa, ehkä yleisön eli meidän ja parin muun vuoksi. Marjaniemessä meri oli lähes tyyni ja kerrankin saimme myös sieltä paljon hyvää mieltä uusien arvokkaiden peruslajien naurulokki, pilkkasiipi ja merimetso ansiosta. Peruslajipuuteiksi jäi meillä tässä rallissa lopulta varpushaukka, mustalintu ja haarapääsky, samoja puutteita oli kyllä muillakin. Varpushaukka hiukan kirpaisi, kun näimme sen heti rallin jälkeen purkupaikan pihaa ylittämässä.

Keskiniemen kierroksen jätimme kylmäpäisesti väliin, koska pakolliselle Pökönnokalle alkoi olla vähän kiire. Sää parani kovasti iltapäivällä, bongasimme silloin nopeasti Ojakylän mulelin, vaikkakaan Karvon laiturilla emme puusilmäisinä taaskaan huomanneet kaikkea sitä mitä muut siellä olleet. Vastaavasti myöhemmin selvisi, että eipä kaikkea meidän huomaamaa aina toiset tiimit hoksineet vaikka jossain aivan samoilla jalansijoilla saattoivat seistä. Lahdenperän Koninnokan edusta oli täynnä sorsalintuja hienossa valossa, vaan sieltä ei enää koitunut uusia pinnoja. Jatkoimme lopettamaan Pököön, jossa olikin ristisorsia, reilusti kahlaajia ja viimein kuultiin pajulintu. Haimme Pökönnokalta vielä ilmoitetusta paikasta eli nokan itäpuolelta pikku-uikkua, mutta puikku oli jo ehtinyt siirtyä. Toinen paikalla ollut joukkue ymmärsi katsella myös etelään ja löysi linnun ilmoittaen meille asian välittömästi rallin loputtua. Vähän harmitti, toisaalta nuo etelään katsoneet ei hoksanneet nuoria kuovisirrejä, jotka me näimme hyvin.

Ralliin osallistui nyt pelkästään kokeneita joukkueita, varmaan siksi kisa oli isoista lajimääristä huolimatta todella tasainen aivan loppuun saakka. Purussa yllätyimme kun oma 86 lajin tuloksemme riitti lähes podiumille saakka, sillä olimme kuvitelleet siihen tarvittavan yli 90 lajia. Lintumielessä sää oli kuitenkin ollut varsin hyvä ja arvokkaita löytöjä oli monilla. Sään vaihteluista huolimatta koimme taas hienon päivän Suomen luonnossa, iloitsimme vilpittömästi upeasta harrastuksesta ja tapasimme monia mukavia ihmisiä.

Kauriita

Tänään aamuretkellä tapasin Ruskossa metsäkaurispariskunnan, joista uroksella olivat jo sarvet kovasti kasvamassa. Kauriit näyttivät olevan yhtä kiinnostuneita minusta, kuin minä olin niistä. Ne nimittäin tulivat korvat höröllä ja kuono ilmaa nuuskien kohti aina muutaman kymmenen metrin päähän asti, kunnes pysähtyivät ihmettelemään ja ehkä päättivät siirtää lähemmän tuttavuuden tekemisen myöhemmäksi ja kääntyivät takaisin kadoten pensaikkoon.

Hetken päästä näin samat kauriit vielä uudestaan, mutta vähän kauempaa, kuten myös edellisellä Ruskon aamuretkellä toissa viikolla.

Tälle vuodelle uudeksi aamuretkilajiksi löysin kottaraisen. Näin myös 2 mustavarista, joista toinen lienee kevätmuuttajia, sillä talvella paikalla on ollut vain yksi mustavaakku.