Lintuharrastajalla on Suomessa enää suhteellisen harvoin tilaisuutta päästä löytämään ja kartoittamaan uusia lintupaikkoja tai uusia lintumaailman ilmiöitä. Kun tilaisuus tulee kohdalle, on tartuttava ripeästi toimeen – vaikka sitten 15 vuoden jahkailun jälkeen. Tämän tarinan tarkoitus on kertoa omaa kontribuutiotani Iin kartoituksessa vuonna 2008. En ollut ainoa Iissä retkeilijä, mutta uskon kasvattaneeni muidenkin retkeilyintoa omilla havainnoillani. Tarina ei ole millään muotoa vielä valmis: vuosi 2009 tullee olemaan ensimmäinen vuosi, jolloin noilla paikoilla havainnoidaan systemaattisesti.
Kuivaniemi (nykyisin osa Iin kuntaa) oli minulle tuttu vain eräässä Mikko Alatalon laulussa mainittuna salaperäisenä paikkana ”rautatien vierellä” tai sitten paikkana kartalla, jonka läpi tuli joskus ajettua, mutta josta ei sitten muuta tiennytkään. Kun olin tottunut Pohjois-Karjalassa tarkkailemaan petomuuttoa myös syksyisin, mieli askarteli petomuutossa syksyisin myös Oulussa. Oulu vain tuntui olevan petomuuton suhteen paitsiossa: rantaviiva on yksinkertaisesti vääränsuuntainen kaakkoon muuttaville petolinnuille. Toki joskus poikkeuksellisesti jokunen peto muutti Oulussa, mutta yleensä sitä ei voinut muutoksi kutsua. Kuitenkin, jo joskus 90-luvulla näin mukavan oloista petomuuttoa Ylikiimingissä: sateessa meni piekanoita kaakkoa kohti siihen malliin, että sitä voisi hyvällä tahdolla jo kutsua muutoksi. Entäpä jos pohjoisempana, Kuivaniemen tienoilla, johtolinjat ohjaisivatkin muuttoa paremmin rannikon suuntaisesti?
Elokuussa 2008 kypsyi suunnitelmani etsiä petomuuton noilta seuduilta uutta tarkkailupaikkaa. Monien petojen päämuuttohan menee jo elokuun puolella. Kartan selaaminen lupaavien havaintopaikkojen toivossa ei sinänsä paljoa auttanut, paitsi ehkä sai vakuuttumaan, että oikea paikka sijaitsee lähellä Kuivaniemen kirkkoa. Piti vain, syksyn mittaan, käydä ajamassa läpi lähes kaikki tienoon pikkutiet sopiva hakkuuaukon tai peltoaukean toivossa.
Kävin jo elokuun puolivälissä katsastelemassa paikkoja, piipahtaen jopa Simon puolella, mutta muuttoa ei vielä tuolloin näkynyt. Ensimmäinen oikea yritys tapahtui 23.8.2008, jolloin tuulikin puhalteli sopivasti luoteesta. Lyhyt piipahdus Vatunginnokan kärjessä riitti vakuuttamaan siitä, että muutto menisi enemmän sisämaassa. Joitakin varpushaukkoja toki pyöri myös kärjessä, mutta ainoat isommat petolinnut menivät kaukana pohjoisessa. Vatunginnokan tyvellä (Pohjoisranta) oli pieniä peltoaukeita, joista pystyi havainnoimaan luoteesta kaakkoon tapahtuvaa muuttoa jotenkuten, vaikka näkyvyys missään kohtaa ei ollut kummoinen. Noin Kuivaniemen kirkon kohdalla peltoaukea oli vain parisataa metriä leveä, mutta pituutta riitti enemmän tärkeisiin suuntiin SW ja NE. Paikka olikin tuolla kelillä keskeinen, petoja muutti enimmäkseen aivan yli ja läheltä. Summat olivat PPLY:n syysoloihin mukavia: mehiläishaukkoja 36, hiirihaukkoja 29 ja varpushaukkoja 21. Yhteensä petoja muutti toista sataa ja lajejakin meni 10. Tätähän olin juuri tavoitellut!
Seuraava yritys 30.8.2008 Petri Lampilan kanssa oli jo niukempi, mutta profiililtaan samansuuntainen: mehiläishaukkoja 8, hiirihaukkoja 8 ja varpushaukkoja 17. Kuulimme, että tuona päivänä Kempeleen kasalla itse asiassa summat olivat olleet suurempia. Kuvittelen tämän ainakin osittain johtuvan siitä, että tuuli puhalteli tuolloin enemmän pohjoisen kuin luoteen suunnalta, mikä vaikutti parantavasti Oulu seudun mahdollisuuksiin.
Viikkoa myöhemmin löysin satunnaisella etsinnällä Säynäjäkankaalta lupaavan sorankäsittelyalueen kasoineen, Merihelmen kohdalta suoraan koilliseen. Näkyvyyttä riitti kaikkiin suuntiin, etäisyyttä meren rantaan alle kolme kilometriä (pedot täysin hallittavissa) ja paikka oli kaiken lisäksi suoraan kaakkoon Kuivaniemen kirkolta katsottuna. Eli täydellisen tuntuinen paikka. Tein tuolla paikalla useampia lyhyitä (työrajoitteinen kun olen) yrityksiä, joita kuvaa ehkä parhaiten se, että parilla ensimmäisellä kerralla en nähnyt yhtään muuttavaa petolintua! Käsitykseni mukaan syynä oli se, että petoja ei niinä päivinä ja kellonaikoina yksinkertaisesti muuttanut.
26.9. (Aappo Luukkonen + ak) keli oli lupaavampi ja länsituuli navakkaa. Lyhyt iltapäivähavainnointi tuotti 4 piekanaa, jotka kaikki menivät tuulen vieminä kaukaa pohjoisesta, kovaa vauhtia itään. Tuuli oli sen suuntainen, että nuo linnut ilmeisesti poistuivat maasta jossain kohti Kainuuta. Valitettavasti parhaina muuttopäivinä lokakuun alussa ei kukaan liene ollut liikkeellä, joten piekanoiden ja maakotkien osalta paikan potentiaali jäi kokematta.
Mielenkiintoiseksi Säynäjäkankaan paikan tekee se, että se voisi olla hyvä petopaikka myös keväällä. Varsinkin jos merkittävä osa Hailuodon pedoista palaa vielä mantereelle takaisin lähtemättä ylittämään Perämerta, saattaa nähtävää riittää. Viime keväänä näin Iin Laitakarissa Gaviamuuttoa seuratessa joitakin luoteeseen muuttavia petoja, vaikka paikalta ei edes näe sisämaahan päin.
Eikä tässä vielä kaikki: paikkahan sijaitsee juuri sillä kohtaa josta merkittävä osa viime keväänä Ulko-Krunnissa ja Vatunginnokalta dokumentoidusta Gaviamuutosta menee sisämaahan. Vatunginnokan itäpuolelta menevien parvien pitäisi näkyä sieltä. Keväällä tarkkailin useamman kerran Vatunginnokalla ja lähes poikkeuksetta paras Gavia-virta meni itäpuolelta, kuten myös vesilintumuutto ja ainoa leveäpyrstökihuni. Se olisikin kokemisen arvoista: petoja ja arktikaa samalta paikalta, auringon lämmittämältä kivikasalta ilman kevätkylmän meri-ilman henkäyksiä. Kuvittelen jo mielessäni leveäpyrstökihun ja kiljukotkan samaan nosteeseen!
Ajo-ohje Säynäjäkankaan tarkkailupaikalle: Paikka on Merihelmestä vajaat 3 km koilliseen ja sinne pääsee Myllykankaan kohdalta soratietä pitkin. Pari km Merihelmestä nelostietä NW, käänny oikealle ison sinisen talon kohdalta (vasemmalle Halttula samassa kohtaa). Aja tätä tietä 2.7 km (Y-risteyksestä ennen rataa vasemmalle Kivimaantietä) ja käänny oikealle. Tien päässä on jonkinlainen kiviaineksen käsittelyalue jossa on pieni, mutta riittävä sorakasa, jonka päältä näkee hyvin kaikkiin suuntiin. Viimeistä pikkutietä ei löydy ainakaan minun vanhoista GT-kartoista, mutta se on ihan hyväkuntoinen. Radan jälkeen on poroaita ja portti, joka joskus on suljettu, mutta helposti avattavissa.
Kuvassa mehiläishaukkoja Iin Pohjoisrannalla 23.8.2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti