Keskiviikko tuntui juuri oikealta päivältä lähteä testaamaan miltä tuntuu käydä soutamalla Patelan venesatamasta Kraaselissa. Eihän se tuntunut missään. Tällaisessa nuoressa ja urheiluhenkisessä kropassa. Paluumatka vaikutti tosin hieman pidemmältä. Pakko mitata sekä meno- että paluumatkan sekä Tiiran että Oulun kaupungin karttapalvelulla. Sama tulos mittasi kummin päin tahansa, vähän rapiat kaksi kilometriä. Ehkä paluumatkalla sittenkin pieni pisara maitohappoa jossain jäsenessä oli kun se niin pitkältä tuntui.
Yksi Kraaselin parhaista puolista on se, että se on saari. Yleensä siellä saa retkeillä kaikessa rauhassa. Paitsi silloin kun siellä on mulleja maisemanhoitotyössä. Tai sorsastuksen aikaan. Tai talvella kun sinne pääsee jäitä pitkin kuka tahansa makkaran paistoon.
Itärannalla eli Oulun puoleisella sivulla oli vielä reilut jäät. Kahlaajia löytyi silti jo kohtuullisesti eteläkärjestä ja länsirannalta.
Runsaimpana lirot, mustaviklot ja suokukot. Niidenkin määrät suht vaatimattomia, 98, 73 ja 54. Sirririntamalla ei vielä oikein ollut elämää. Vain yksi lapinsirri ja 26 suosirriä. Vesiäismäärät todella vaatimattomia. Yhteensä ehkä pari-kolme sataa. Ristisorsat katsoin erikseen: 12.Räyskäpari oli jo reviirillään. Lisäksi siellä huuteli ainakin yksi. Merikihut eivät olleet vielä paikalla. Kaksi tummaa paineli länsirannalla pohjoiseen. Vauhti oli kuitenkin sen verran kova ja havaintoja vain yksi, joten tuskin olivat paikallisia. Pedot vaisuja, vain yksi paikallinen ruskosuohaukkakoiras. Merihanhista osa pesillään.
Vuodarilistalle kumahti punakuiri (a11p + 1p), karikukko (2p) ja merikihu (2N). Lievä pettymys. Kraaseliin sentään tipahtelee toisinaan kahlaajia ihan mukavasti.
Vedenkorkeus, hieman miinuksella, oli ihan ok. Pienellä plussallakin siellä jotain on ja näkyy, mutta ei enää kymmenien senttien plussalla.Joka tapauksessa: Kraaseli on korkattu tällekin keväälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti