torstai 4. kesäkuuta 2009

Kraaselissa taas

Kevätrallista ei jäänyt paljon tuleville sukupolville kerrottavaa. Itse asiassa ei tällekään sukupolvelle. Alussa nähtiin pari kotkaa ja lopussa jänkäkurppa ja muutenkin meni hyvin.

Rallissa istuttiin autossa 575 km, joten houkuttelin sitten rallin jälkeisenä maanantaina 25.5 Sarviahon Erkin Kraaseliin oikaisemaan hieman puutuneita koipia. Tuulta oli suht reilusti, joten soutelua Birding Yatch Suvilla (3.5m) ei voinut harkita Patelan venesatamasta. Vene kiskottiin vesille Haukiputaan Piimäperältä. Sen verran huonosti olin valmistautunut reissuun, että kun rantauduttiin ensimmäiseen niemeen (Rapakari) noin kello 19, niin luulin meidän jo olevan Kraaselissa. Eipä oltu. Reilu 10 min kävely takaisin ja hieman reilumpi soutu ennen kuin oikeasti oltiin Sudenväylän yli ja Kraaselissa.

Alkumatkasta 24:n merihanhen joukosta löytyi lyhytnokkahanhi. Siihen löytöön se ennakkoon odotetttu reissun huipennus sitten karahtikin. Ennakkoon oli nimittäin tieto, että Patelan saha-alueelle oli kuulunut edellispäivänä tujutusta (plus näköhavainto kahdesta pienestä hanhesta), joka vahvasti viittasi kiljuhanhiin. Tällä kertaa jouduttiin toteamaan, että arvokalaa on mukava pyytää, vaikka sitä ei saisikaan.

Kraaselin etelänokkaa lähestyttäessä Erkki heitteli epäilyksiä, että saaren kierto olisi enemmän kuin esittämäni arvelu viidestä kilometristä. Eteläkärki oli lähes täysin tyhjä kahlaajista. Karsea pettymys, sillä kevätrallin purussa Kohtuuden ystävät kertoivat nähneensä Kaarelissa kaikenlaista. Yksinäinen valkoposkihanhi sieltä sentään äkättiin ja sen poistuttua kolme lisää. Myöhemmin vielä kolme, joiden joukossa yksi ei tahtonut pysyä (ilmeisesti aiemmin näkemämme yksinäinen), joten summaksi sitten lopulta Tiiraan 6.

Eteläkärjen kierron jälkeen arvottiin oikaistaanko suoraan veneelle vai kierretäänkö koko saari. Arvelin kokokiertoa reilua kilometriä pidemmäksi. Tikkuviivalla myöhemmin mitattuna ero oli 2.4km vs 5.6km. Löytyihän sieltä lopulta muutamia kahlaajia, mm. 4 tundrakurmitsaa, 27 lapinsirriä, 3 suosirriä, 2 kuovisirriä, 4 isosirriä ja 4 jänkäsirriäistä. Merihanhisummaksi tuli lopulta hilkkua vaille sata. Useita kymmeniä niitä Kraaselissa pesii.

Kaulushaikara humputteli aivan pohjoisreunalla. Eipä ihme, että se on kuulunut Patelan venesataman arktikanseurantapaikkaan vain huippuolosuhteissa. Jäähän siihen metsää melkolailla väliin.

Mittailin jälkikäteen Tiiran karttapalvelulla kävelyreittiämme. Tikkuviivalla Kraaselista kertyi reilu 11 km ja ja hieman lisää ennen sitä. Rantaviivaa pomppimalla ja mutkittelemalla kertyy helposti puolet lisää, joten ei ihme, että loppumatkasta pyöräilyyn tottunut Erkki noteerasi jokaisen meri- ja maamerkin, joka todisti meidän lähestyvän venettä. Tai ainakin yhden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti