Kelpo tammirallitulos pyöräillen, pitkä ralli – pitkä kertomus

Vuoden 2009 tammikisassa otin tavoitteekseni ekosarjan voiton hyvällä tuloksella. Oulusarjaan päätin osallistua sitten sillä tuloksella, mikä ekorallauksen ohessa tulee. Kulkupeleinä minulla olivat nastarenkailla varustettu vanha Suomen armeijan polkupyörä vuosimallia 1974 sekä Peltosen 240 cm pitkät metsäsukset.

Omalta osaltani ralli alkoi jo 31.12.2008 klo 15:30 siirtymisellä kohti aloituspaikkaa eli Hailuotoa. Olin päättänyt ottaa riskin ja jättää Oululajien yrittämisen tammikuun kolmanteen päivään, ja sen sijaan yrittää heti alkuun Hailuodosta vesilintuja ja muita parempia lajeja ennen meren jäätymistä. Oulusta lähtiessäni lämpötila oli juuri painunut pakkasen puolelle ja länsituuli puhalsi reilut 20 metriä sekunnissa. Oulunsaloon asti matka taittui melkein aikataulussa kovasta sivutuulesta huolimatta, mutta siitä eteenpäin alkoi huomata vastatuulen hidastavan vaikutuksen. Tuntui samalta kuin olisi koko ajan polkenut ylämäkeä Pallasjärveltä kohti Pallastunturia. Tarkoitukseni oli ehtiä hyvissä ajoin klo 18 lauttaan, mutta lauttarannan lähestyessä huomasin ajan hupenevan huolestuttavasti. Saavuttuani pengertien päähän jouduin toteamaan 25 metriä sekunnissa puhaltaneen vastatuulen voittamattomaksi vauhtini pysähdyttyä kokonaan. Oli siis pakko laskeutua alas pyörän päältä ja puskea matalana vastatuuleen. Viimeiseen kilometriin kului 20 minuuttia, mutta onneksi lauttakin oli vartin myöhässä, joten minulle jäi vielä 5 minuuttia hengähdysaikaa rannassa. Lautalla pääsin sisälle lämpimään matkustamoon, mikä olikin mukavaa, sillä puolimatkasta eteenpäin meri oli sula ja aallokko heitti jäätävän veden läpi lautan siten, että kaikki kannella ollut peittyi senttisen jääkerroksen alle. En kuitenkaan malttanut olla loppumatkasta pohjustamatta mahdollisia vesi-(myrsky-) lintuja kannella seisoen. Hailuodon päässä pengertiellä olivat muuten samat ongelmat kuin Oulunsalon päässäkin, paitsi nyt lisämukavuutena oli aallokon ja tuulen penkereen yli heittämä jäätävä vesi. Päästyäni metsän suojaan tuntuikin ehkä noin 15 m/s puhaltanut vastatuuli suorastaan myötätuulelta. Ilta seitsemältä pääsin perille Vasken autiotupaan. Tupa lämpeni nopeasti saatuani kamiinaan tulet ja kattokruunuun laittamani uudet kynttilät valaisivat sopivasti. Tässä vaiheessa huomasin lusikan unohtuneen retkivarustuksesta, mistä johtuen jouduin veistelemään sellaisen valmiiksi aamupuuroa varten. Uudenvuodenyö menikin leppoisasti nukkuessa aina välillä puita kamiinaan lisäten.

1.1. klo 7:42–16:30
Aloituspaikaksi olin valinnut Hiidenniemen, jonne saavuin jo 8:40. Matkalla jouduin kiertämään puolen kymmentä metsäautotien poikki kaatunutta puuta. Pettymyksekseni meri oli jäässä, joten vesilintuja oli turha yrittää. 9:00 kirjasin aloituslajiksi URPIAISEN. Pian myös HARMAALOKKI lensi ohitse. Yrityksestä huolimatta timaleita ei löytynyt Hiidennimen-Vesan ruovikoista. Olin suunnitellut reittini siten, että ajelisin päivän aikana rantaa pitkin Marjaniemeen asti. Edellisen päivän myrsky oli kuitenkin kasannut jäät rannalle useiden metrien korkuisiksi röykkiöiksi, joiden päällä joutuisin pyörän kanssa taiteilemaan. Ajatuksen ajamisesta sai siis hylätä. Metsässä tai ruovikossa rämpiminen ei tullut kyseeseen, kuten ei myöskään heikoille jäille meno, joten aikataulukysymys alkoi heti huolestuttaa. Ajojääröykkiöiden päällä taiteilu osoittautui hieman haastavaksi, sillä jääkasat ajoittain pettivät, jolloin putosin pyöräni kanssa välissä oleviin ilma- tai vesitaskuihin. Onneksi saappaanvarren pituus kuitenkin vielä tässä vaiheessa riitti pitämään jalat kuivina. Hietaniemeen saavuin vihdoin klo 10:10 ja edelleen noin 12 metriä sekunnissa puhaltanut pohjoistuuli oli suureksi ilokseni tästä eteenpäin pitänyt meren sulana lähes rantaan asti. Kaukoputkea pystyttäessäni kuulin KELTASIRKUN äänen. Aallokkoa selatessani putken kenttään piirtyi aivan lähellä nimen kärkeä kelluva koiras PILKKASIIPI ja Keskiniemen suunnassa kohti pohjoista lensi MERIMETSO. Seuraava pätkä Haaralampinokalle taittui rannan suuntaisesti kulkevaan metsäautotietä sen poikki kaatuneita puita kierrellen. Haaralampinokalla pystytin taas kaukoputken ja pian havaitsemani niemen edustalla aika lähellä kelluneen koiras ALLIN tiesin olevan kova laji. Haaralampinokalta lähtiessäni tein sitten retken pahimman reitinvalintavirheen. Lähdin jääkasoille liian kauas meren puolelle ja putosin jäiden läpi niin syvään veteen, etteivät enää saappaat riittäneet. Samalla pudonnut polkupyörä oli saatava sieltä jollain konstilla ylös ja lopulta sen sainkin. Rantaan päästyäni kaadoin vedet pois saappaista ja vaihdoin kuivat sukat, mutta samalla huomasin meriveden ja pakkasen yhteisvaikutuksen jumittaneen pyöräni ajokelvottomaksi. Tästä eteenpäin ranta olisi sitä paitsi ollut ajokuntoinen, sillä länsirannalla jääröykkiöt eivät enää peittäneet rantahietikkoa kokonaan. Jouduin kuitenkin siis taluttamaan kohti Keskiniemeä, jonne saavuin 12:40. Rannassa kisaili 2 KORPPIA ja meressä kellui 2 MUSTALINTU naarasta. Kauempana merellä lensi yksinäinen MERILOKKI ja kymmenet KALALOKIT kiertelivät rannan tuntumassa. Klo 13:00 kaukoputken kenttään osui merellä aivan lähellä pintaa vastatuuleen kohti luodetta matkanneet 3 rastaan kokoista lintua, RÄKÄTTIRASTAITA. Lähdettyäni eteenpäin kohti Virpiniemeä piisami juoksi edestäni ruovikon reunassa. Mäntyniemessä ruokaili 20 PULMUSEN parvi. Virpiniemestä ei löytynyt enää mitään uutta, mutta jotain oli keksittävä, että ehtisin ennen pimeän tuloa Marjaniemeen. Niinpä siirryin metsän suojaan ja kaivoin esiin Trangian, tein tulet ja aloin käristämään jäätynyttä polkupyörän takarumpua. Muutaman minuutin sulatuksen jälkeen se lähtikin taas pyörimään eikä tässä vaiheessa pieni ketjuöljyjen kärähtäminen haitannut mitään. Marjaniemeen saavuin Virpinimentietä pitkin klo 14:15 eli juuri ennen hämärän tuloa. Hieman ennen rantaa KANAHAUKKA lensi tien yli. TELKKÄ sukelteli rantavedessä. Klo 14:25 jostain aallokosta nousi talvipukuinen KAAKKURI, joka ohitti niemenkärjen komeasti lähietäisyydeltä ja suuntasi kohti luodetta. Norppa kellui jäälauttojen seassa noin 100 metrin päässä nenä vastatuuleen. Hetken päästä 4 naaras ISOKOSKELOA laskeutui norpan seuraksi. Ensimmäisen päivän lajimäärä oli siten hulppea 16, joista 10 laskin olevan räpyläjalkaisia lintuja. Illaksi selvisin hyvissä voimissa Maasyvänlahden autiotuvalle, jonka kamiinan lämmössä sain vaatteeni kuivattua ja varpaani lämmitettyä.

2.1. klo 8:15–17:45
Yöllä kiristynyt pakkanen yhdessä kovan tuulen kanssa jäähdytti kämppää tehokkaasti. Niinpä jouduin aamuyöstä yhä useammin nousemaan lämmityspuuhiin. Aamulla olo tuntui kuitenkin virkeältä, joten oli mukava lähteä uusien lajien etsintään. Ennen lähtöä ulkohuusissa istuessani VIIRUPÖLLÖ aloitti soidinhuhuilun lähimetsästä. Klo 9 saavuin Riisinnokalle, josta löytyi helposti pieni TEERI parvi, 2 naaras POHJANTIKKAA, HÖMÖTIAISIA, TALITIAISIA, SINITIAISIA, PUUKIIPIJÄ, TUNDRAURPIAINEN, PUNATULKKU ja naaras PIKKUTIKKA. Niemen edustalla jäällä jökötti MERIKOTKA. Isonmatalan ja Rautaleton välisessä salmessa minua ilahdutti VIIKSITIMALI parvi, jossa oli 6 koirasta ja 6 naarasta. Rautaleton edustalla oli 2 merikotkaa lisää ja rannassa 2 HARAKKAA sekä koiras pohjantikka. Louekarinkurkussa koputteli 4 KÄPYTIKKAA ja sirisi HIPPIÄINEN. Vanha merikotka lensi ylitse, kuten myös 2 KIRJOSIIPIKÄPYLINTUA. Kirkkosalmen tornilta havaitsin TILHEN. Ojakylästä löytyi 20 VIHERPEIPPOA, joita vanha VARPUSHAUKKA koiras säikytteli. Seuraavaksi bongasin Karinnenänvainion vehnäpellon KURJET, 2 vanhaa ja 1 nuori lintu. Nyt olivat kaikki Hailuodon tavoitelajit kasassa ja kello vasta 13:10, kun alun perin olin suunnitellut poistuvani saaresta vasta 16:30 lautalla. Pinnaähkystä johtuen päätin kuitenkin lähetä jo 15:00 lautalla, johon siihenkin ehtisin leppoisasti ajellen. Pirkolantieltä löytyi 2 PIKKUVARPUSTA ja Myllytieltä 2 VARPUSTA. Ojakylänlahden jäällä näytti seisovan 2 merikotkaa. Hyypän kohdalla metsän reunassa oli TÖYHTÖTIAINEN ja Vaskessa tien yli lensi NÄRHI. Rannassa ja lautalla kiikarointi ei enää tuottanut uusia lajeja, joten kahden päivän jälkeen pinnalukemani oli tasan 40. Tässä vaiheessa tiesin olevani ekosarjassa vaikeasti voitettavissa. Kotimatka taittuikin vastatuulesta ja kiristyvästä pakkasesta huolimatta hyvällä mielellä.

3.1. klo 9:15–15:45
Nyt oli löydettävä mahdollisimman paljon Oulussa viivytteleviä pakkaselle arkoja lajeja. Pyykösjärvellä lensi ylitseni parvi NAAKKOJA ja VARIKSIA. Puolivälinkankaalla koivuissa hääräili 7 PYRSTÖTIAISTA. Laanilasta Kemiran altaalta bongasin KOSKIKARAN ja Parkkisenkankaalta PUNARINNAN. Oulujoessa Kemiran putken päässä uiskenteli 830 SINISORSAA, sillan luona lensi 2 KESYKYYHKYÄ ja jostain kuului TAVIOKUURNAN ääni. Hupisaarilta löytyi nisäkäslistaan 2 oravaa ja lintulistaan 2 VIHERVARPUSTA ja Hietasaaresta Villa Pukkilan ruokinnalta naaras PEIPPO. Puolivälinkankaalla moottoritien varressa kuusessa ruokaili 5 PIKKUKÄPYLINTUA, mutta Pyykösjärveltä ei löytynyt isolokkia. Toppilansaaresta sen sijaan löytyi helposti MUSTAPÄÄKERTTU naaras ja Nallikarin edustalta mereltä +4kv ISOLOKKI. Uusi ajelu Hupisaarten läpi tuotti listalle koivun latvasta NOKKAVARPUSEN. Intiön Hautausmaan portin pielessä koivussa istui MUSTAVARIS, hautausmaan keskiosassa rungoilla touhusi PÄHKINÄNAKKELI ja oksistossa KUUSITIAINEN. Päivän päätteeksi bongasin vielä Tuirasta naaras MUSTARASTAAN, joka ei ollut pahemmin säikähtänyt hetkeä aiemmin paikan ohittanutta varpushaukkakoirasta. Kolmen päivän jälkeen lajimääräni oli 58 eli täsmälleen sama, mihin olin päätynyt kahden edellisen tammikisan päättyessä!

4.1. klo 8:05–14:45
Päivän projekti oli talvilintulaskenta Haukiputaan Kellon Kiviniemessä. Uusina lajeina löytyi FASAANI (koiras ja naaras) sekä suurehkon räkättirastasparven mukana kierrellyt PUNAKYLKIRASTAS. Kalimeenojasta löytyivät vain joutsenen laskeutumis- ja lentoonlähtöjäljet, joten mukanani ollut ohranjyväpussi täytyi kantaa takaisin Ouluun.

5.1. klo 8:03–15:36
Kuten jo edellisenä päivänä Kalimeenojalla jälkiä katsellessani arvelin, LAULUJOUTSEN löytyi Hartaanselältä, jossa uiskenteli sekä nuori että vanha lintu. Loppupäivän kiertelin kaatopaikalla, josta ei kuitenkaan löytynyt muuta uutta kuin 15 VUORIHEMPPOA, 10 KOTTARAISTA ja metsämyyrä.

6.1. klo 7:13–17:50
Saavuin Liminkaan 9:30 ja jo kymmenen aikaan lajilistassani oli Vuotilankujalta koiras JÄRRIPEIPPO ja TURKINKYYHKY. Lumpeen Ulla-Maijan ja Jaskan tarjoaman mainion välipalan jälkeen yritin löytää jotain spontaania Temmesjoen varren pelloilta huonolla menestyksellä. Isoniityn TUULIHAUKKA naaras sentään löytyi pienen odottelun jälkeen lentämästä pitkin pelto-ojan vartta. Kierros Tyrnävän pelloilla ei pidentänyt lajilistaa, joten 15:55 pysähdyin Rajakorvessa kuusikon reunaan laittamaan kiikaria pois ja vähentämään vaatetta kotimatkaa varten. Yllätyksekseni HELMIPÖLLÖ aloitti puputuksen aivan läheltä. Siinä meinasi kyllä hymy revetä nauruksi asti.

7.1. klo 10:10–12:45
Limingantulli-Heinäpää, ei uusia lajeja.

8.1. klo 10:10–13:05
Heinäpään rinteessä ruokaili 3 TIKLIÄ. Äimärautiolta ja Nuottasaaresta ei löytynyt mitään uutta. Pöllöretki illalla Ruskoon ja Kalikkalammelle oli turha reissu.

9.1. klo 9:25–12:00
Rajakylästä ja jätevedenpuhdistamolta ei löytynyt mitään uutta.

10.1. klo 7:45–14:35 ja 15:45-17:30
Aamuhämärässä Laanilassa loikki rusakko. Oulunsalon Myllymetsän pelloilla istui 10 UUTTUKYYHKYÄ rivissä langalla. ISOLEPINKÄISEN löytämiseksi täytyi tehdä pieni kävelylenkki peltojen toiselle reunalle. Kovasta yrityksestä huolimatta peltopyitä ei löytynyt Oulunsalosta, Kempeleen Teppolasta eikä Oulun Perävainiolta. Kemiran altaalta sen sijaan löytyi naaras TAVI. Illalla Ruskossa kuului vain rottaparven vikinää.

11.1. klo 7:40–16:15
Sanginjoen retki tuotti hienoisen pettymyksen, sillä Isolta Polvikankaalta löytyi vain useampi PYY ja ruokinnalta 3 KUUKKELIA.

12.1. klo 9:45–11:05
Rajalylä-Jätäri, ei uusia lajeja.

13.1. klo 10:25–11:40
Jätäri, ei uusia lajeja.

14.1. klo 10:05–11:22 ja 16:05–18:00
Rajakylä-Jätäri, ei uusia lajeja ja turha pöllöretki Ruskoon.

15.1. klo 9:10–10:10 ja 15:15–20:40
Rajakylästä ei löytynyt aamuhämärissä varpuspöllöä, vaikka talitiaisen pyrstö näkyi lepän kolosta pikkupöllön läsnäolon merkkinä. Illan hämärtyessä klo 15:50 Kalikkalammella sen sijaan VARPUSPÖLLÖ vihelteli kuusten latvoissa todella innokkaasti. Illan mittaan HUUHKAJAKIN huudahti muutaman kerran, mutta ei suostunut Ruskossa näyttäytymään.

16.1. klo 10:45–11:15
Pyykösjärvi-Syynimaa, ei uusia lajeja.

17.1. klo 8:01–14:20
Haukiputaalta Kellon kartanon pelloilta löytyivät peltopyiden jäljet, joita seuraamalla 3 PELTOPYYTÄ pyrähtikin ojan varresta. Kiitos Meskeille vinkistä! Suopöllöstä ei sen sijaan näkynyt merkkejäkään, vaikka pienten karvakorvien jälkiä pellolla oli melkein poluiksi asti. En jäänyt sitä enempää etsimään, vaan ajelin Kalimeenkylän kautta Haravasuolle, jonka reunassa laitoin sukset jalkaan ja sitten hiihtämään. Riekon jäljet löytyivät suon reunasta helposti, mutta naaras ISOKÄPYLINNUN ehdin havaita vielä ennen kuin valkoinen RIEKKO lennähti edessäni.

18.1. klo 7:05–16:21
Lähdin uudelleen Isolle Polvikankaalle tavoitteenani metso ja palokärki. Siirryin pyörän päältä suksille jo Kuparisenpolun metsätien risteyksessä. Ensin kiersin Sadinselkää, sitten rämmin ojitetun ja pusikoituneen Sadinsuon läpi ja Kangaslammen takana olevien hakkuaukioiden yli Pienelle Polvikankaalle, josta löytyivät koppelon jäljet, mutta ei itse lintua. Isoa Polvikangasta hiihdin ristiin rastiin yli 3 tuntia ja löysinkin omien edellisviikkoisten jälkieni kanssa risteävät ukkometson jäljet. Ei kuitenkaan metsoa. PALOKÄRKI sentään ilahdutti lentämällä äänekkäästi ylitse. Palasin vielä Pienelle Polvikankaalle seuraamaan koppelon jälkiä ja pitkään seurasinkin. Kymmenkunta hakomismäntyä löytyi. Maassa se oli syönyt mustikan silmuja ja pudonneiden männynoksien neulasia. Pienten kuusten alla oli selvästi ollut hyvä levähtää. Välilä koppelo oli lennähtänyt pätkän ja taas laskeutunut kävelemään. Itse pyräytin lentoon kuitenkin vain pyyn. Päätin vielä kerran käydä sähkölinjalla asti ja yllätyksekseni linjan reunasta männystä ukko METSO lähti ryminällä lentoon kadoten metsään linjan toiselle puolen. Tässä vaiheessa kello oli 14:20 eli olin hiihtänyt 5 tuntia 20 minuuttia. Pyörälle palattuani ja paluumatkan aloitettuani huomasin, että hiihtoretkeni aikana Sadinselän ukkometso oli kävellyt Kuparisenpolun tien yli 50 metrin päässä polkupyörästäni. Onneksi se vain hymyilytti, olihan metso kuitenkin jo nähtynä. Illan hämärässä ehdin vielä bongata HAAPANAN Oulujoesta Laanilassa. Tässä vaiheessa lajimäärän ollessa 81 arvelin, että voisin olla kiinni jopa yleisen sarjan voitossa. Uusia lajeja oli kuitenkin yhä löydettävissä ja aikaa reilusti jäljellä, joten vielä ei sopinut hellittää.

19.1. klo 10:15–10:45
Pyykösjärvi-Syynimaa, ei uusia lajeja.

20.1. klo 10:20–20:15
Laanilassa Kemiran altaan yli lensi nuori merikotka. Tavi oli siirtynyt Oulujokeen ja Hupisaarten nokkavarpunen oli edelleen paikalla. Pikisaaressa leijonaruokinnalla ruokaili komea koiras tundraurpiainen. Villa Pukkilassa pikkulintuja väijyi vanha koiras varpushaukka. Uusia lajeja ei kuitenkaan löytynyt.

21.1. kävin Rahkon Pekan kanssa Isolla Polvikankaalla kuukkelijuttua tekemässä.

22.1. klo 12:31–14:44
Matkalla Linnanmaalta Nuottasaareen löysin yllättäen Välivainiolta Sirppitien ja Tarmontien risteyksestä koiras järripeipon, mutta se laji oli jo aiemmin Limingasta bongattu. Uusia lajeja ei löytynyt.

23.1. klo 8:15–11:10
Lähdin Ruskoon opastamaan muutamaa tammikisan ensikertalaista vuorihempon, kanahaukan ja kottaraisten etsimisessä. Nämä lajit löytyvätkin helposti. Paikalla oli mielestäni harvinaisen runsaasti pikkulintuja, joiden joukosta löytyi yllättäen HEMPPO istumassa tuomen oksalla viherpeippojen seurassa. Valitettavasti se ei kuitenkaan malttanut pysyä paikallaan kovin pitkään vaan siirtyi biokasan takarinteeseen, josta sitä ei enää lyhyellä etsinnällä uudelleen löytynyt.

24.1. klo 6:56–17:45
Saavuin Liminkaan hämärässä tasan klo 9 ja heti ensimmäinen havaitsemani laji oli kunnantalon takapihalla huhuillut turkinkyyhky. Kyyhkyillä tuntui muutenkin olevan jo kovasti kevättä ja kuherrusta rinnassa. Koko päivän kierros Limingassa ja vähän Lumijoellakin pähkinähakkia ja ampuhaukkaa etsien oli rallimielessä turha, mutta muuten oikein mukava ulkoilupäivä. Vanhassa Limingassa hangesta pomppasi lähes valkoinen jänis, joka kuitenkin mustan hännän yläpuolen perusteella määrittyi rusakoksi.

25.1. klo 7:01–17:52
Tammirallin pisin päiväretki Tyrnävälle oli pituudeltaan hieman yli 100 km. Rajakorvessa pulmunen lensi ylitse ja 7 peltopyytä ruokaili pellolla. Klo 10 Jokisillalla lännestä päin lähestyi iso petolintu, hiirihaukkako, ei vaan MAAKOTKA kaartoi ja vaihtoi suunnakseen kohti pohjoista. Heti perään 11 pulmusta lennähti pellolla. Partaalla maalaistalon pihassa turkinkyyhky lensi edellä ja kanahaukka perässä. Limingan Ala-Temmeksestä ei löytynyt harmaapäätikkaa. Tyrnävän myllyllä ruokaili 9 turkinkyyhkyä ja Markkulassa 700 urpiaista, joista nuori varpushaukkakoiras yritti itselleen iltapalaa.

26.1. klo 10:35–11:35
Jätäri, ei uusia lajeja

27.1. klo 10:25–12:41
Tuirassa Myllytiellä koivun latvassa notkui tasan 10 tikliä ja Hietasaaren naaraspeippo oli edelleen paikalla, mutta uusia lajeja ei löytynyt.

28.1. klo 10:00–10:30
Pyykösjärvi-Syynimaa, ei uusia lajeja

29.1. klo 8:45–10:20
Letonniemi, ei uusia lajeja

30.1. klo 8:35–11:15
Hupisaaret-Hietasaari, ei uusia lajeja

31.1. klo 6:35–17:30
Limingan kirkonkylästä radan länsipuolelta laskin yhteensä 28 turkinkyyhkyä. Pähkinähakkia ei aamupäivästä löytynyt, joten lähdin Virkkulaan yrittämään ampuhaukkaa ja hiiripöllöä. AMPUHAUKKA naaras tulikin vastaan pellon pinnassa jo Rantakylän kohdalla. Kävin vielä mutkan Lumijoen puolella ennen kun palasin uudelleen yrittämään pähkinähakkia. Talon pihassa Linnukkatiellä ruokaillut punarinta oli talon emännän mukaan ollut paikalla koko talven, kuten myös lähistöltä toiselta ruokinnalta löytynyt mustarastaskoiras. Varpushaukkanaaras lensi vielä Vanhassa Limingassa, mutta pähkinähakki jäi lopultakin löytymättä. Saavuttamani lajimäärä, 84, oli kuitenkin niin hyvä, että muutamat puutteet eivät rallin viimeisellä kotimatkalla paljoa harmittaneet.

2.2. Purkutilaisuudessa olin yllättäen alusta asti johdossa ekosarjan lisäksi myös yleisessä sarjassa. Ässälajejakin löytyi listaltani mukavasti, joten 7 lajin voitto parhaasta autoilleesta bongarista Tapani Tapiosta tuntui todella makealta. Muutamista muista bongareista poiketen en koko rallin aikana käyttänyt minkäänlaisia atrappeja, vaan pöllötkin olivat äänessä aivan omasta tahdostaan. Hyvää tuuria oli siis reippaasti mukana, vaikka polkupyörällä retkeily näyttääkin olevan joka tapauksessa selvästi autoilua tehokkaampaa. Mitäpä kaikkea sitä olisikaan rallissa vielä löytynyt, jos autolla ajetut kilometrit, tai edes autossa istumiseen käytetyt tunnit, olisikin liikuttu pyöräillen tai hiihtäen. Oman voittotuloksen lisäksi ekosarjaan osallistuneiden ja erityisesti vain ekosarjaan osallistuneiden suuri määrä lämmitti mieltä kovasti.

Mielestäni nykyistä jyrkempää jakoa ekosarjaan ja fossiilisarjaan ei kuitenkaan tarvita, jos sitä autoilusarjaa nyt ylipäätään sitten tarvitaan. Toki, jos joku ekorallaaja haluaa olla osallistumatta yleiseen sarjaan, niin se suotakoon, kuten purkutilaisuudessa järjestäjien toimesta todettiinkin.

Saavuttamani lajimäärä ei olisi ollut mahdollinen ilman muiden löytämien lintujen bongaamista. Suuret kiitokset siis kaikille havaintojaan ilmoittaneille! Itsekin pyrin ilmoittamaan löytämistäni mahdollisesti bongattavissa olevista lajeista PPLY-verkon kautta. Yleisöhavainnot laitoin Tiiraan saman tien. Tammirallissa kirjaamani 1077 havaintoriviä omia havaintojani siirrän havaintojärjestelmä Tiiraan pikimmiten, kun systeemiin jo kolmen vuoden ajan luvattu Excel-massasyöttöominaisuus joskus valmistuu. Tähän massasyötön odottamiseen on monta syytä, joita en nyt tässä ala käymään läpi. Sen jälkeen laitan myös rallihavaintoni Tiiraan melkein reaaliaikaisesti, jolloin tietysti nykyinen purkutilaisuuden jännitys hieman kärsii.

Lopuksi kiitän vielä järjestäjiä ja muita rallaajia hauskasta kisasta. Toukokuun lopussa 24 tunnin kevätrallissa kisataan taas uudelleen ja toivottavasti jälleen polkupyöräilevät ekorallaajat enemmistönä.