Kertomus PPLY:n kevätrallista 2012

26-27.5. La-Su Kevätralli

Aivan nuotin vierestä-joukossa kilvoittelivat Pekka Järvelä, Ilpo Kojola, Ilkka Ruuska sekä Pekka Ruuska. Ajoneuvona oli Pekan Land Rover, joka palveli täysin moitteettomasti, vaikka ehkä meistä muista ei voi ihan samaa sanoa. 

Sää rallin aikaan oli puolipilivistä ja kirkasta taivasta, lämpö +4 C…+21 C, lauantaina tuuli kovaakin, sunnuntaina ei juurikaan.

Aloitimme Munahiedasta, jossa olikin reilusti lintuja, räyskä, punakuiri, tundrakurmitsa sekä sirrilajit niistä rallimielessä tärkeimpinä. Vedenkorkeus oli miinuslukemissa, mikä merkitsi puolikuivaa lahtea. Kardaani-Karin kopla sekä Kohtuuden ystävät olivat samassa paikassa ja sopivasti ristiin missasimme muutamia lajeja. Tästähän oli varsin hauskaa kuittailla jälkikäteen rallin purussa.  Säikänlahdessakin kävimme kaikki lähes käsi kädessä, siellä me olisimme voineet merkata merikotkan äänestä, mikä on varsin poikkeuksellista. Jätimme silti halin väliin, laji tietysti hoitui monesta muusta paikasta myöhemmin.

Jatkoimme Varttiin, jossa ollessamme saimme viestin pyggestä. Emme kuitenkaan nähneet missään viestittäjien autoa emmekä mitään niittysuohaukkaa, joten meille jäi tosi hämäräksi missä varsinaisesti on Vartti-niminen paikka. Aika vähän lajeja, mutta varsin arvokkaita, eli ainakin peltosirkun ja sinisuon Vartin kierrokselta merkkasimme.  Alhonmäkeen menimme kylän kautta, koko ajan pientä uutta löytäen. Perillä hiekkakuopilla kaksikaan komppauskierrosta ei tuottaneet kangaskiurupistettä, mutta kanahaukan, selkälokin, hempon ja pikkutyllin saimme. Kova tuuli vaikeutti iltapäivällä äänipisteiden saantia, ehkä kangaskiuru kaatui meiltä siihen. Vaikeaahan oli ollut muillakin, sillä vain neljä etsijäporukkaa lajin löysi.

Sannanlahdesta piti löytyä mandariinisorsa, mutta emme huomanneet sitä millään. Näimme kuitenkin muuttavan nuolihaukan, kaukaisen sääksen ja vielä puuttuneet sorsat, joista arvokkain oli heinätavi. Autolle palatessa kuulimme järripeipon, joka jäi meidän ainoaksi. Matkalta Säärenperään alkoi jo löytyä varpuslintuja, tiltaltti ja mupäke niistä parhaina. Mustapääkerttuja havaitsimme aluksi enemmän kuin lehtokerttuja, loppusaldo taisi tosin olla noin 4- 5 lehtokertun hyväksi. Puutteissa oli silti edelleen kaikki rastaslajit, mikä oli melko outoa. Punakylkirastaan saimme jopa lähes täysin kierrettyä iltalaulannan alkuun saakka. Näinpä Suomen neljänneksi yleisin lintulaji tuli meidän listoille vasta yli kymmenen maastotunnin jälkeen.

Kivikasan pelloille tullessa piippari ilmoitti taas niittysuohaukasta, ja jokseenkin samalla hetkellä kuljettajamme sai saman linnun näköpiiriinsä. Muuta hauskaa Kivikasalta oli kanukkihanhi, joka on joskus ollut meille ässäkin kevätrallissa. Sääressä ei sattunut suuria, mutta jatkaessamme Karinkannan peltoaukeita tutkien edellämme ajanut koti-isäin ja muiden joukko pelästytti lentoon peltopyyn. Taas saimme tahatonta apua kilpakumppaneilta, mikä kovasti lämmitti, usein hyvin vaikeasti hoituvan pinnalajin lisäksi.

Varessäikässä näimme uusina asioina ralliretkellemme vp-hanhia ja kaukaista melanita-muuttoa. Yli viiden kilometrin päässä merellä edennyt valtava parvi näytti mustalinnulita, mutta emme rohjenneet lajia niin kaukaa merkata. Mustalintu jäi lopuksi meidän ainoaksi peruslajilista I:n puutteeksi, iso häpeä se silti on.

Raahesta katsoimme Pattijokisuun, Vartinrannan, Maivaperän ja Aittalahden. Pattijokisuussa jänkäsirriäinen karkasi meiltä heinikkoon, muuten pinnoja tuli melko tasaisesti. Aittalahden yllätys oli nokikanojen niukkuus, meni kauan, että edes yhden löysimme. Aivan nuottien vastainen punasotka kuitenkin piristi tunnelmaa taas kunnolla.

Vanha suosikkialueemme Pyhäjoki jäi nyt nopeasti selatuksi, sillä olimme päättäneet lähteä jo aamuyhden aikoihin ajamaan kohti Pyhäntää. Suopöllön, joka edellisvuonna jäi haaveeksi, saimme nyt Teerelästä ja sponden satakielen Penkkatieltä.  Raahen kaatopaikalla näimme Ihanat miehet Nissanilla ja iloitsimme heistä, sillä muuta onnea ei meille nyt siellä suotu.

Pyhäntämatkan ensimmäiselle välietapille Vihannin Rantasenjärvelle olimme nuotittaneet uivelon ja jonkin muun peruslajin, mutta saapuessamme paikka tuntui hetken täysin tyhjältä. Oikeastaan näimme pelkkiä lokkeja. Pian alkoi kuitenkin kuulua kiivas huittailu ja iloinen sianporsaan korahtelu, kun luhtakana ja luhtahuitti ilmoittivat itsestään. Kaksi vaikeaa yölaulajaa kilahti hetkessä paikasta, jossa emme olleet koskaan käyneet ja olimme jopa vähällä jättää sen väliin. Meni siis taas aivan nuotin vierestä, mikä antoikin joukkueellemme nimen. Samaa odottamattomien lajien löytämistä meillä oli suuri osa rallista, mikä tietenkin on linturallissa erinomaisen hauskaa. 

Seuraava nuotista poikkeama sattui Piippolan Kortteisella, jossa pysähdyimme metsätielle rautiaista yrittämään. Kuulimme punarintoja, mutta yhtäkkiä helmipöllö rykäisi lyhyesti läheltä. Vain kaksi meistä tajusi äänen ja tuskaisena odotimme uutta puputusta. Se tulikin pian, tosin hiukan kauempaa, mutta riitti siihen, että lajista ei enää jäänyt epäilystä. Niukkana pöllövuonna tämä tapaus tuntui huimalta voitolta, rallin purussa selvisi, että sentään yksi muu joukkue oli helmarin napannut.

Pyhännän Itämäki oli tällä retkellä valtava elämys sekä huima pinnapajatso. Heti pysähdyttyämme(klo 03:30) olimme keskellä hirmuista pikkulintujen kilpalaulantaa. Hippiäiset, peukaloiset, rautiaiset, hömötiainen ja muut soivat täysillä ja palokärki rummutteli niille komeasti tahtia aivan lähietäisyydeltä. Oli vaikeaa erottaa arvolajien ääniä peukaloisten seasta, mutta pian löysimme idulin, väistimme varpushaukkaa (uusi pinna) ja kuulimme isokäpylinnun soitimen. Kun yksi meistä erotti vielä tilhenkin pikkusiepon ja muiden lajien laulun seasta, asiaa oli vaikea ensin uskoa. Kohta kuitenkin tilhi kilisi ihan yksinään ja lähellä eikä mitään jupisemista jäänyt. Päätavoitteemme oli silti löytää sinipyrstö. Se kuuluikin moneen kertaan, mutta ankara peukaloiskonsertti vaikeutti lyhyen piippaisun erottamista taustasta. Lopulta kävelimme hiukan alemmas pois konsertin keskipisteestä, silloin sinipyrstön ääni oli helppo havaita kaikkien. Tarsiger lauloi nyt aika tarkoin samassa puussa kuin pari kesää aiemmin.

Palatessamme Ouluun pysähdyimme vain kuittaamassa Kansannevalta kapustan ja pikkukuovin, joista tosin oli jo aiempia äänihavaintoja, eli edes tämä kohta osui lähes nuotilleen. Joukkue nukkui kahta Pekkaa lukuun ottamatta melkoisen tovin nelostietä kotiinpäin edetessämme. Patelan venerannassa näimme taas tiukat kilpakumppanit Kohtuuden ystävät. Valitettavasti pitkien aamu-uniemme kuluessa melanita-muutto oli mennyt. Se merkitsi mustalinnun ja allin menettämistä. Oulussa meni silti muuten hauskasti: Oritkarista saimme pensaskertun, Heinäpään tekomäeltä tiklin sekä taas aivan nuotin vierestä pikkutikan. Nämä söpöt linnut myös näimme, raillilajeina kumpikin löytö on arvokkaimmasta päästä.

Aikaa tuntui olevan vielä, sillä olimme noudattaneet aikatauluamme tiukasti.  Kivinimen tornista löytyi nuotitetun härkälinnun sijaan yksinäinen uivelonaaras ja lapasotkapari, jotka molemmat olivat tänä vuonna kovia lajeja. Vietimme lopputunnin Virkkulassa, mutta mitään takavuosina koettua hirmuista Virkkulan petoaaltoa ei nyt meille osunutkaan. Viimeinen tunti meni nollille, ihan toisin kuin usein muulloin.

Kaikkiaan vuoden 2012 PPLY-kevätralli oli yksi hauskimmista, joissa olen ollut mukana. Suuria rareja ei tullut vastaan, mutta koko ajan syntyi tulosta, ja nuottien pettäessä korvaava tai odotettua parempi pinna hoitui lähes joka paikasta. Sääkin oli miellyttävä retkeilyyn, eikä suunnitelmia tarvinnut muokata koko ajan uusiksi. Yölaulajia tai pöllöjä emme odottaneet ollenkaan, mutta löysimme niitäkin kohtalaisesti ja tietysti ihan oudoilta mestoilta, kuten esimerkiksi Vihannista tai Piippolasta. Meidän luhtakana saattoi olla jopa uusi laji Vihannin kunnalle. 

Pinnoissa tulos oli tämän perusjoukkueen uusi ennätys, silti muutama pinna lisää olisi vaadittu ennätyssijoitukseen. Keikuimme purun edetessä pitkään monen ammattilaisporukan edellä, mutta lopussa muilta löytyi sittenkin rarilajeja hiukan enemmän. Tärkeintähän tässä lajissa on silti olla kaikessa mukana ja kerätä hienoja luontoelämyksiä keväisessä yössä ja aamussa. Ne odotukset meillä täyttyivät reilusti ja uskonpa samaa taas koetun muuallakin.

Ikuisesti jatkukoon PPLY:n perinteinen kevätralli!