torstai 22. syyskuuta 2011

Taskupinna

 Kuva: Antti Jaako

Se on kätevää, kun tuntee jonkun, joka tekee töitä eliksen suunnalla. Antti (Jaako) tuumaili Pudasjärveltä lyhyen työpäivän päälle matkan jatkamista Taivalkoskelle arotaskua katsomaan. Kysäisi sitten, että lähdemmekö mukaan. Tottahan toki, kimpsut ja kampsut kasaan ja seuraavana aamuna pakkauduttiin kyytiin.
 
 Ensin hurahdettiin Pudasjärvelle.

 Antti lampsi töihin, me Niuniun kanssa aamukävelylle jokivarteen. Ihastelin kovasti Pudasjärveläistä ilmapiiriä - tuikituntemattomalle tallaajalle toivoteltiin leppoisasti huomenia.

 Odotellessa ennätettiin kuvata haarapääskyjä, jotka kisailivat nurmikentän yllä aamupalan haussa.
 Sitten uusi autoon pakkautuminen ja kohti Taivalkoskea.

Taivalkoskella löytyi oikea paikka. Sitten alettiin kyttäillä maastoa kiikarein ja kaukoputkin. Ensin löytyi kivitasku. Sitten löytyi toinen. Sitten miulla osui kiikarin näkökenttään heinikon ja hakekasan välillä pomppiva vaalea, vaalea tasku. "Nyt tais löytyä!" Kaukoputkella tarkistus, siinähän se. Onnittelimme toisiamme eliksestä, eipä tullut hukkareissu. Tasku otti ja katosi kuitenkin. Käytiin kuikuilemassa sinne suuntaan, minne oli lennähtänyt, mutta eipä näkynyt. Siispä takaisin odottelemaan kentän laidalle, josko tuo näyttäytyisi vielä.

Tällä kertaa sitten Antti hoksasi pikkuisen istumasta vanhalla hirsipinolla. Itse scouppasin parit kuvat.

 Kuva: Antti Jaako

Antti taasen pääsi 400 millisellään ottamaan oikein mukavat kuvat (tätä ja aivan alussa ollutta Antin kuvaa rajattu paljon) ison pöllipinon takaa kuikuillen.

 Kotimatkalla ihmeteltiin poroja ja todettiin, ettei noiden kanssa turhan varovainen voi olla. Suojelusenkelit olivat töissä, eikä tielle yllättäen tyhjästä tolvaisseen poron kanssa käynyt onneksi kuinkaan. (Kuvan porot eivät liity tapaukseen.)

 Metsähanhia.

 Pudasjärven kohdilla jahkattiin sään suhteen, pysähdytäänkö vai eikö pysähdytä matkalla suonlaidassa olevalla tornilla. Lopulta päätettiin pysähtyä, että koirakin saisi mieleistään linturetkeilyä, taskubongauksen ajan se kun sai odotella autossa.

 Niuniu on näpsäkkä kiipeilemään torneja ylösalas.

 Sorsaporukkaa suon yllä.

 Joukhaisia.

 Metsähanhia oli aika mukavasti. Joukossa näkyi myös nuoriakin lintuja (vaikkei kuvassa olekaan), eli jokunen perhekuntakin liikkeellä.

Petojakin näkyi jokunen, parikin suohaukkaa sekä nuori muuttohaukka.

 Tämän tornin suunnittelusta on annettava plussaa myös siitä, että lintuharrastajakoiratkin oli otettu hyvin huomioon. ;) Sisääntulonurkka näet oli sen verran avonainen, että porukan pörrötarkkailijan oli helppo kuikuilla ja nuuskutella ympäristön tapahtumia.

 Loppukevennyksenä asianmukaista ilohepulointia eliksen ja muutenkin onnistuneen retken johdosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti