Taskupinna

 Kuva: Antti Jaako

Se on kätevää, kun tuntee jonkun, joka tekee töitä eliksen suunnalla. Antti (Jaako) tuumaili Pudasjärveltä lyhyen työpäivän päälle matkan jatkamista Taivalkoskelle arotaskua katsomaan. Kysäisi sitten, että lähdemmekö mukaan. Tottahan toki, kimpsut ja kampsut kasaan ja seuraavana aamuna pakkauduttiin kyytiin.

 

 Ensin hurahdettiin Pudasjärvelle.

 Antti lampsi töihin, me Niuniun kanssa aamukävelylle jokivarteen. Ihastelin kovasti Pudasjärveläistä ilmapiiriä - tuikituntemattomalle tallaajalle toivoteltiin leppoisasti huomenia.

 Odotellessa ennätettiin kuvata haarapääskyjä, jotka kisailivat nurmikentän yllä aamupalan haussa.
 Sitten uusi autoon pakkautuminen ja kohti Taivalkoskea.

Taivalkoskella löytyi oikea paikka. Sitten alettiin kyttäillä maastoa kiikarein ja kaukoputkin. Ensin löytyi kivitasku. Sitten löytyi toinen. Sitten miulla osui kiikarin näkökenttään heinikon ja hakekasan välillä pomppiva vaalea, vaalea tasku. "Nyt tais löytyä!" Kaukoputkella tarkistus, siinähän se. Onnittelimme toisiamme eliksestä, eipä tullut hukkareissu. Tasku otti ja katosi kuitenkin. Käytiin kuikuilemassa sinne suuntaan, minne oli lennähtänyt, mutta eipä näkynyt. Siispä takaisin odottelemaan kentän laidalle, josko tuo näyttäytyisi vielä.

Tällä kertaa sitten Antti hoksasi pikkuisen istumasta vanhalla hirsipinolla. Itse scouppasin parit kuvat.

 Kuva: Antti Jaako

Antti taasen pääsi 400 millisellään ottamaan oikein mukavat kuvat (tätä ja aivan alussa ollutta Antin kuvaa rajattu paljon) ison pöllipinon takaa kuikuillen.

 Kotimatkalla ihmeteltiin poroja ja todettiin, ettei noiden kanssa turhan varovainen voi olla. Suojelusenkelit olivat töissä, eikä tielle yllättäen tyhjästä tolvaisseen poron kanssa käynyt onneksi kuinkaan. (Kuvan porot eivät liity tapaukseen.)

 Metsähanhia.

 Pudasjärven kohdilla jahkattiin sään suhteen, pysähdytäänkö vai eikö pysähdytä matkalla suonlaidassa olevalla tornilla. Lopulta päätettiin pysähtyä, että koirakin saisi mieleistään linturetkeilyä, taskubongauksen ajan se kun sai odotella autossa.

 Niuniu on näpsäkkä kiipeilemään torneja ylösalas.

 Sorsaporukkaa suon yllä.

 Joukhaisia.

 Metsähanhia oli aika mukavasti. Joukossa näkyi myös nuoriakin lintuja (vaikkei kuvassa olekaan), eli jokunen perhekuntakin liikkeellä.

Petojakin näkyi jokunen, parikin suohaukkaa sekä nuori muuttohaukka.

 Tämän tornin suunnittelusta on annettava plussaa myös siitä, että lintuharrastajakoiratkin oli otettu hyvin huomioon. ;) Sisääntulonurkka näet oli sen verran avonainen, että porukan pörrötarkkailijan oli helppo kuikuilla ja nuuskutella ympäristön tapahtumia.

 Loppukevennyksenä asianmukaista ilohepulointia eliksen ja muutenkin onnistuneen retken johdosta.

Syysretki Hailuotoon

Jahas, PPLY:n blogissa on hilijaista. Noh, kirjuutellaan nyt sitten jothain, kun kerta pari retkeä on tullut suoritettua. Hailuotoon tuli tehtyä retki elokuun loppupuolella kokoonpanolla allekirjoittanut, Antti Jaako ja Niuniu. Kuvat tässä viestissä omiani.

Keliksi sattui pilvinen vähätihkuinen päivä.  Lautalta ei näkynyt mitään ihmeempiä, mitä nyt pari merimetso leuhkutteli menemään. Aluksi nenät ja kuono päätettiin suunnattiin Pohjoisrannan nokkia ihmettelemään.

 Edellisellä syysreissulla lokkeja täynnä olleessa aidassa olikin nyt lampaita.

 Rannalla päästiin heti tositoimiin.

Kahlaajilla oli meno päällä. Heti löytyi porukka, jossa oli suosirrejä, jokunen pulmussirri ja tyllejä.

 Pulmussirreistä tuli päivän päätähtiä, olivat varsin kuvauksellista porukkaa, kun kuvaajista piittaamatta kipittelivät pitkin rantahietikoita.

 

 Kuovisirrejäkin näkyi useampi.

 Tylli ja kuovisirri.

 Kahlaajasaldoa täydensi vielä punakuiri. Näiden lisäksi yli lensi yksi selkälokki, ja kauempana kisaili muutama nuolihaukka.

 Pohjoisrannalta suunta kaupan kautta Kirkkosalmen tornille, jossa pienelle retkikoiralle tarjoutui tilaisuus vähän levähtää, mutta meillä muilla jatkui kyttäily.

 Harmaasorsia oli oikein mukavasti, 43, vesilintumassojen, päälle 900 vähintään, seassa. Tässä vaiheessa kello oli ennättänyt raksuttaa niin pitkälle, että kurvasimme Potinlahden kautta kotimatkalle.

 Aurinkokin ennätti vielä lauttarannassa pilkistellä pilvien lomasta.

Kaikkia hymyilytti, olihan reissulla tullut kivoja haviksia ja jokunen vuodarikin. Ja vino pino valokuvia molempiin kameroihin.