keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Tuskaa

Tuska työntyy päälle syystä että ei ole oikein bongattavaa. Tänään piti singahtaa parin kattohaikaran perään ihan vain verryttelytarkoituksella. Sellainen pieni bongausvire ja lähtövalmius on syytä ylläpitää, jotta sitten tosipaikan tullen aikaa ei tuhlaantuisi tyhjänpäiväisiin jaaritteluihin: lähteäkö vai ei, raskiiko sitä yhden tipun takia polttaa bensaa niin ja niin paljon, pitäisikö tehdä jokin suuremman luokan hyvitystyö hallitussovun säilyttämiseksi ennen lähtöä tyyliin imurointi, tiskaus tai pihan haravointi. Ja niin päin pois.

Jos vire ei ole päällä, niin näiden epäröintisyiden lista on loputon ja ihan vaatimatonkin bongausreissu jää lopulta tekemättä. Lähdettiin siis tänään Rannikon Karin kanssa Vihantiin ihan puhtaalle verryttelyreissulle kattohaikarahälyn tultua. Siellähän ne päätähdet nuokkuivat vähän apaattisen oloisina vesisateessa. Napattiin pari kuvaakin, jotta voi kotona katsoa lintukirjasta mitä lintua käytiin katsomassa. Bongarinhan ei tarvitse itse lintua määrittää. Riittää, että osaa katsoa oikeaa toisten määrittämää lintua. Ja pinna napsahtaa.

Kyllähän kattohaikara vähintäänkin pikkurari PPLY:n alueella on. Se oli ARK-laji vuoden 2004 loppuun ja listalta löytyy vain 27 havaintoa kautta aikain. Sen jälkeen Tiiraan on ilmoitettu tasan 10 havaintoa, joten lajin saaminen PPLY:n vuodareihin on kohtuullisen tiukassa. Eli ihan hyvä verryttelyreissu.

Kari yritti matkan aikana lämmittää ihan oikealle bongausreissulle Haminaan. Ruskosotka on majaillut siellä jo tovin. En vielä lämmennyt. On sen verran alkutekijöissään bongaukset, että pienestä verryttelystä huolimatta Hamina tuntui vielä kaukaiselta kohteelta. Imurointi ei taida enää riittää. Hintana voi olla se, että joutuu vaihtamaan keittiöön tapetit tai jotain vielä vakavampaa.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Kanadanhanhia ja kyhmyjoutsenia

Jotenkin on sellainen kutina, että kanadanhanhia ja kyhmyjoutsenia on tälle keväälle ihan selvästi paremmin kuin muutamana aiempana vuonna. Kyhmyjoutsenhan oli vielä aivan muutama vuosi sitten rari Oulussa. Useampi jo pitkään harrastanut on saanut kyhmyjoutsenen Oulun pinnoihin vasta kolmen viime vuoden aikana. Tänä keväänä aivan Oulun keskustassa on oleillut kaksi pariskuntaa ja yksi yksinäinen. Eivät tunnu enää rareilta. Raahessa parhaassa paikassa on ollut yli 30 kyhmäriä.

Viime kesänä Oulunsalon Akionlahdelta löytyi ilmeisestikin Suomen pohjoisin kyhmyjoutsenpoikue. Hieman pohjoisempaa kuin Hailuodon eteläosien tunnetut pesinnät. Nyt on mielenkiintoista nähdä siirtyykö pesinnän pohjoisraja taas hitusen eteenpäin. Aiempina keväinä ei Oulun korkeudelle ole ollut jäiden sulamaisen odottelijoita. Nyt sitten peräti kaksi pariskuntaa.


Törmäsin eilisiltana kanadanhanhiin Kempeleen Teppolassa (a4) ja Alakylässä (a6) ja tänään Oulun Rommakonselällä (a5) ja kun on omakohtaisia havaintoja muualtakin, niin rupesi tuntumaan, että näitähän on selvästi enemmän kuin aiempina vuosina. Jonkinlaisen vastauksen tuntumalle saa Tiirasta ainakin muutaman viime vuoden osalta vuodesta 2006 alkaen. Aiempien vuosien havaintoja siellä on vielä varsin vähän. Tein haun aikaikkunalla 01.01. - 25.04. Löytyi yhteensä 233 havaintoa. Päällekkäisyyksiä niissä on todella paljon. Luvut antavat kuitenkin suuntaa. Kyllä tämän kevään havaintoilmoitusten määrä 66 on selvästi ykkönen. Kakkosena on 2007 46:lla ilmoituksella.


2009 66
2008 31
2007 46
2006 29
2005 10
2004 10
2003 8
2002 8
2001 7
2000 6
90-luku 9
80-luku 3

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Kuorolaulua

Olipas iloista helinää tänään loppuiltapäivästä jätärillä. Pieni vuorihemppoparvi vetelii kurkku suorana kuorona jotain keväistä biisiä pajun latvustossa. Siinä vieressä tankkasi toinen pohjoiseen menossa oleva porukka, pulmuspari. Yksi vuorihempoista oli lyöttäytynyt pariskunnan seuraan.




Raikkaisiin pohjoisen oloihin pesimään menevien vuorihemppojen pitää ilmeisesti jotenkin yrittää maksimoida saasteen määrä etelän reissuillaan. Ainakin Oulun seudulla Taskilan jätevedenpuhdistamo ja Ruskon jätekeskus ovat vuodesta toiseen varmoja vuorihemppomagneetteja muuttoaikaan. Kevään kuluessa Ruskon vuorihemppoporukka on tainnut vaihtua pariin otteeseen. Tällä haavaa siellä oleilee yli 50 yksilöä.




sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Hanahet jäässä - vai hanahien katsojat

Jotenkin kello 13 iltapäivällä tuntui tänään mukavammalta starttihetkeltä hanhiretkelle kuin esimerkiksi klo 3 aamulla. Pohjoisvinkka oli melkoinen, joten vaikka lämpötila pyöri suunnilleen nollassa, oli ulkosalla ihan oikeasti kylmän oloista.

Kierreltiin Sami Timosen kanssa Tyrnävän parhaat hanhipaikat. Ensin käväistiin kuitenkin Limingassa Temmesjokivarressa toteamassa, että siellä on noin 150 hanhea. Lähes kaikki merihanhia. Virkkulan torniin kiivettiin tälle keväälle ensimmäistä kertaa. Tiukkaan kudottu pipo ei tahtonut pysyä vinkan takia päässä, joten se niistä lintuhavainnoista.

Tyrnävältä hanhia löytyi 1700 niistä paikoissa, missä tarjettiin pysähtyä. Määrässä ei ole tainnut tapahtua olennaista muutosta kolmessa päivässä. 15.4 laskin sieltä 950 hanhea, mutta nyt vilkaistiin kolme paikkaa, joihin en silloin ehtinyt: Parras/Leppioja 322, Leppioja 217 ja Ängeslevä 78 (yhteensä 617).

Lyhytnokat yritettiin laskea hieman tarkemmalla seulalla. Osa hanhista jäi sen verran kauas, että pikaselauksella metsähanhista poikkevat jäivät niistä poimimatta. Oheisessa taulukossa ei ole sp:tä ollenkaan. Sp:t sisältyvät metsähanhilukuihin. Lyhytnokkasummaksi kertyi 176. Aivan selvästi niiden muuttokäyttäytymisessä on tapahtunut reipas muutos muutaman viime vuoden aikana: kokonaismäärät ovat kasvaneet reilusti ja isohkoja yli sadan määriä näkee jo alkusesongista. Ainakin summina, jos ei yhtenä parvena.

PPLY:n alue lyhytnokkahanhien levähdysalueena on aivan ainutlaatuinen. Kun Tiiran laajassa haussa minimiyksilömääräksi laittaa 200 koko Suomea koskien, niin listalle tulee 20 havaintoa. Kaikki PPLY:n alueelta. Sama peli, jos rajaksi laittaa 150. Nyt havaintoja löytyy 31. 100:lla 45 ja kaikki edelleen PPLY:n alueelta. Vihdoin 50:llä löytyy kaksi PPLY:n ulkopuolista havaintoa, 10.4.2009 Kauhajoki 56p ja 20.4.2008 Kalajoki 58m. Kokonaismäärä 50:llä 78.

Pikkukivat olivat reissulla vähissä. Pedot eivät pahemmin itseään kovassa pohjoistuulessa esitelleet. Leppiojalla merikotka hieman pöllyytti hanhitokkaa. Jokisillan neljän tundrahanhen joukossa oli edelleen poikkeuksellisen komea, kontrastikas ja isolla otsakilvellä varustettu yksilö. Niitynmaantien varresta löytyi kuuden kanadanhanhen parvi. Samaisen tien alkupäässä joutsenten joukossa oli kaularenkaalla 2S73 kihlattu yksilö.

Lähipäivien sääennuste lupailee sitä, että jossain vaiheessa rysähtää kunnolla. Reilut yöpakkaset (-8C) ja nippa nappa plussalla olevat päivälämpötilat keräävät muuttopatoa. Padon purkautumista jäädään odottelemaan.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Hanhiretkellä

PPLY:n hanhiretkelle mentiin tänä vuonna polkupyörillä. Lähdin Linnanmaalta aamukolmelta. Tuirasta mukaa liittyivät Minna Mikkola ja Juha Hilska ja Kaakkurista Kojolan Ilpo (ei nisäkäspetomies). Kempeleen Koskelassa meidät ohitti aamulenkillä ollut lehtokurppa. Temmesjokisuun tornille saavuimme suunnitellusti auringon noustessa. Tuolloin pakkasta oli 11 astetta ja luoteistuuli puhalsi 15 metriä sekunnissa. Siitä huolimatta lahden jäällä nukkui 400 hanhea ja 77 joutsenta, muutamia lokkeja ja pari kurkea. Tornissa emme kauaa viihtyneet vaan siirryimme nauttimaan eväistä taukopaikalle, jonne saapui myös muita myöhemmin liikkeelle lähtenyt Haapalan Martti. Seuraavaksi laskimme hanhet Temmesjokivarren pelloilta ja siirryimme Limingan keskustan turkinkyyhkyjen kautta Virkkulan tornille. Virkkulassa ollessamme sää oli jo lämmennyt niin, että tuulessakin tuntui jo keväistä lämpöä, sillä korvat eivät jäätyneetkään alle puolessa minuutissa, kuten kävi Temmesjoen tornilla. Virkkulan parasta antia olivat jäällä nukkuneet kolme ristisorsaa. Matka Virkkulasta Tyrnävän Partaalle sujui vauhdikkaasti myötätuulessa. Tyrnävän pelloilta alkoi sitten löytyä enemmänkin hanhia. Retken hanhisummaksi saimme 1821 metsä-, 229 lyhytnokka-, 1 tundra-, 261 meri- ja 11 kanadanhanhea. Joutsenia laskimme 439 ja kurkia 178. Murrosta löytyi kaularenkaalla 2S73 merkitty joutsen. Petolintujakin lenteli jonkin verran: 7 tuulihaukkaa, 3 sinisuohaukkaa, kanahaukka ja piekana. Paluumatkalla Oulusta retken lajilista täydentyi vielä muutamalla vesilinnulla, mutta jäi silti 53 lajiin. Siitä huolimatta retki meni muuten niin mukavasti, että kannatti ehdottomasti lähteä. Vastaava hanhiretki järjestettäneen ensi vuonna uudelleen toivottavasti paremmassa säässä ja isommalla porukalla.

Kuva evästauolta Temmesjoen varressa klo 6:52.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Peippo poikineen

Takatalvi iski Oulun seudulle viime yön aikana ihan sääennusteiden mukaisesti. Aamupäivän aikana lunta tuli ihan tuelta lähes vaakasuoraan ja maa hohti valkoisena. Koska keli on kuitenkin plussalla, ei lumi liene pysy kuitenkaan kauaa -toivottavasti, sillä vaikka hiihtämisestä ja talvesta pidänkin, ei uusi lumi enää tähän aikaan vuodesta ole huippujuttu.

Ruokinnat kuhisivat jälleen lintuja. Valtalajina oli peippo, joita laskin olevan rapiat 50 yksilöä. Myös vihervarpusia oli mukavasti, ainakin 20 yksilöä. Niille näyttävät maistuvan talipallot erityisen hyvin, samoin pähkinät. Punarinnoille maistuu rasvajauho. Muu ruokintaporukka näyttää olevan ihan tyytyväisiä kauraan ja auringonkukkaan. Ruokinnalle mahtuu sekaan hyvin myös orava tai kaksi; ne ruokailevat lintujen kanssa sulassa sovussa aivan vierekkäin. Kertaakaan en ole nähnyt, että orava yrittäisi napata lintua ruokinnalla ollessaan. Harakat sen sijaan ajavat useimmiten kaikki muut pensaikkoon odottamaan vuoroaan ja silloin tällöin myös verottavat pikkulintukantaa. Keltasirkku taisi olla edellisin uhri. Myös varpushaukka käy säännöllisesti ruokailemassa paikalla. Sille ruokintapaikka on niin ikään ruokinta, joskin hiukan eri mielessä kuin muille. Eilisiltapäivän visiitin jälkeen ruokintaporukka onkin ollut tänään erityisen säikkynä. Odotin, että lumipyry olisi tuonut ruokinnalle jo ensimmäisen rautiaisen tai vaikka pellon pajuissa eilen laulaneen pajusirkun. Ei ole vielä näkynyt. Jos räntää ja lunta kuitenkin riittää vielä useampana päivänä, niin eiköhän joku uusi muuttaja taas ilmaannu valmiiden siemenpatojen äärille.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Ensimmäisiä hanahia

Selvisin katsomaan ensimmäisiä Tyrnävän hanhia vasta eilisiltana. Eipä tuo lähellekään liian myöhään ollut. Pelloilla on tolkusti lunta vielä laajoilla alueilla. Iltaa myöten mittari painui miinukselle, joten hanhia oli katseltava kädet kohmeessa. Lähipäivien sääennuste ei lupaile mitään muuttorynnistystä: yöpakkasia, päivälämpötila nippa nappa plussalla eivätkä tuuletkaan muuttoystävällisiltä vaikuta.

Noin 1000 hanhea siellä kohmeisilla pelloilla tankkasi ja lepäili Kuusela - Jokisilta - Parras -alueella. Valtaosa metsähanhia. Merihanhiakin yli 50. Jotenkin on sellainen muistikuva, että merihanhia on nimenomaan näin alkuvaiheessa, mutta myöhemmin niitä ei juuri enää näe. Superharvinaisia lyhytnokkahanhiakin jo melkoisesti. Niiden pääjoukothan tulevat vasta sitten kun muiden hanhien osalta sesonki alkaa olla ohi. Tuo superharvinainen viittaa siihen, että Bongariliiton ilmoitusohjeessa lukee vieläkin "X pikkuharvinaisuus (ilmoitus suositeltava aina)". Samassa X-kategoriassa ovat esimerkiksi kyhmyhaahka, nokivaris ja leveäpyrstökihu. Minkähänlaisen lynkkausjoukon sitä saisi niskaansa, jos pistäisi hälyn liikkeelle jokaisesta näkemästään lyhytnokasta.

Pikkukivana Kuuselassa oli kanadanhanhi ja Jokisillalla kolme tundrahanhea. Jokisillalla tai oikeastaan Ritokorven puolella vanha tuttu kaularengastettu metsähanhi. Löytötiedoissa lukee: "otettu käsin kiinni Ylikiimingissä (siis Oulussa!) 14.7.2005 täysikasvuisena". Muutama kontrolli näyttää olevan Örebrosta Sverigen maasta. Aika orjallisesti kulkee samoja reittejä, sillä lintu oli viime keväänä ihan tässä samoilla paikoilla ja nuo Örebron kontrollitkin ovat melko lähekkäin eri vuosilta.

Petorintamalla oli vielä vaisua. Kolme muuttohaukkaa ilahdutti. Tuulihaukkojen lisäksi vain yksi sinisuo, kaksi piekanaa, kolme isolepinkäistä ja yksi ampuhaukka. Suopöllön vältyin saamasta vuodariksi.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Kuhinaa Kellossa

Pääsiäispyhien jälkeinen aamu "valkeni" Kellon Halosenperällä kostean ja kolean sumuisena, ihan klassisena pudotuskelinä. Aamun ja aamupäivän ajan tarkkailin pihan lintueloa lähinnä sisältä käsin ja pidin silmällä kahta ikkunoista näkyvää ruokintapaikkaamme. Kuten ennenkin on huomattu, ovat juuri tällaiset suttuiset säät oivallisia keräämään ruokinnoille kuhinaa. Näin oli tänäänkin. Ruokintapalvelujamme hyödynsivät tänään vakiovieraiden eli tali- ja sinitiaisten, pikkuvarpusten, varpusten, keltasirkkujen, viherpeippojen, käpytikan, urpiaisten, närhien, harakoiden ja fasaanien lisäksi mustarastas, 2 kottaraista (talipalloilla), punatulkkupari, n. 10 vihervarpusta, punarinta, varis, sepelkyyhky ja 15 peippoa, joiden joukossa yksi naaraslintu. Ilman vakiovieraiksi jo kohtapuolin luokiteltavia peltopyitä ruokinnan lajimäärä oli aamun aikana mukavat 19 yksilömäärän ollessa jo sitten jotain ihan muuta. Aamupäivä kului siinä sitten leppoisasti ruokintojen lintuja ja mm. kottaraisten puuhia seuratessa. Ensimmäiset yksilöt saapuivat pihallemme viime viikolla (7.4.) ja kuten aikaisempinakin vuosina, parhaat pöntöt varattiin heti saman tien. Nyt on jo kahdessa pöntössä asukkaat, jotka kulkevat ahkerasti pönttöjen sisällä, viipyvät siellä jopa minuutteja, kurkkivat suuaukoilta jne. Kottaraiset ovat oikein toivottuja asukkaita jo ihan laulutaitonsa takia...joka tosin aiheuttaa sen, ettei näillä nurkilla uskalla määrittää keväisin mm. punavarpusta muuta kuin vasta näköhavainnon jälkeen.

Puolenpäivän tienoilla sää kirkastui ja päätin koukata kauppareissulla Kartanon peltojen kautta. Vilkaisin pellot pikaisesti putkella ja totesin, että hanhia oli siellä suurinpiirtein saman verran kuin eilen eli noin 200 yksilöä. Uusia muuttajia ei näkynyt. Keli alkoi vaikuttaa oikein otolliselta muuton vilkastumista ajatellen, joten päätin pistää töpinäksi kauppareissuni kanssa jotta ehtisin iltapäiväksi torniin petostaijiin. Kellon keskustaan saavuttuani en kuitenkaan kerinnyt kauppaan asti, kun Jouni soittaa ja kertoo Karjalaisen Timon löytäneen Hekkalanlahden tienoilta mustaleppälinnun. Vaikken bongari olekaan, päätän kuitenkin oitis jatkaa matkaa ja yrittää linnun bongausta. Saavun paikalle n. klo 12 ja hetken päästä lintu jo sitten näyttäytyy latojen katoilla ja lennähdellen maan rajassa. Myös laulun tapailua kuuluu. Timo kertookin plokanneensa linnun juuri laulun perusteella. Siinä lintua tarkkaillessa pohdimme, että paikka peltojen keskellä maalaisidyllissä ei ole ihan tyypillisimpiä mulelin löytöpaikkoja, sillä usein kyseessä on joku teollisuusalueen tapainen paikka, talon pihapiiri tms. Tämä lintu oli kuitenkin valinnut mukavan alueen pysähtymiselleen, mikä lisäsi sopivasti bongauksen esteettistä puolta. Lähtiessäni paikalta oli bongaamaan ennättäneet puttaalaisista orneista myös Jouni, Taavetin Harri, Wileniuksen Jari, Komulaisen Teppo ja Jäntin Carita. Myös Tiiran ilmoitusten perusteella muleli sai näköjään aikaan pienimuotoista kuhinaa kellolaiselle pellolle.

Milloinka hanahet tullee?

PPLY:n alueelta on laskettu koordinoidusti lepäilevät hanhet useampana vuonna. Laskenta-alue on pohjoisesta Kempeleen Teppolasta Siikajoen Niitynmaantielle etelään. Vuosilta 2003 ja 2004 yhdistyksen nettisivuilta löytyy laskentatuloksista graafit (tuossa alempana). Niistä näkee suoraan, että paras sesonki on juuri alkamassa ja kestää tästä viikon pari eteenpäin.

Yksi hanhipeltojen viime vuoden erikoisuuksista oli kaularengastettu lyhytnokkahanhi. Saakohan jatkoa? Pikkumukavaahan siellä aina on hanhimassojen lisäksi. Jote eiku retkelle!



sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Retkikauden starttailua

Jep, näin pitkään sitä jaksoi tällä kertaa sinitellä, ennenkuin oli pakko vääntäytyä kevään ensimmäiselle pitkälle retkelle. Ja hyvä niin, eipä tuolla ole keskimäärin näemmä juuri mitään menettänyt. Vaikka nyt jallu ja kaularastas pari päivää sitten Oulussa olikin. On pakko tunnustaa, että omaa retkeilyä säätelevät aika paljon mahdollisuudet löytää jotain harvinaista. Koska harvinaiset linnut ovat kiusallisen vähälukuisia, riittää onnistuneeseen retkeen myös sellainen selittämätön "rarifiilis", jonka syntymiseen liittyviä tekijöitä on aika vaikea eritellä. Aina ei tarvitse näkyä edes paljoa lintuja, vaikkapa yksi hyvin myöhäinen hyönteissyöjä syksyllä yhdistettynä sopivaan rarisäähän saa mielkikuvituksen liikkeelle.

Joka tapauksessa huhtikuussa tällaista rarifiilistä ei oikein tahdo saada. Ei vaikka olisi sinällään erinomainen lintupäivä, niinkuin tänään. Kunnon dudeina seurueemme (A. Luukkonen, S. Lehikoinen ja ak) raahautui Sannanlahden torniin vasta vähän ennen kahdeksaa. Chaufföörimme Aappo kurvasi ankarista protesteista huolimatta ns. viralliselle P-paikalle ja jouduimme raahamaan roiniamme lähes epäinhimillisen matkan tornille. Kallista havainnointiaikaa tärvääntyi siis lihasponnisteluun. Ja vain huomataksemme, että tornin viereen olisi päässyt jäätietä. Tornissa oli jo hetken pällistellyt T. Jaakkonen. Kaikenlaista tosiaan viuhui taivalla ihan kiitettävästi, paras havis eli tunturikiuru aka ere tosin meni ak:lta aikalailla nuijiksi. Muutaman tunnin tapituksen jälkeen vaihdettiin vielä murheen Alhonmäelle, jossa näkyi muutama peto (mm. pere ja maakotka), mutta päivän aikana ei esim. yhtään piekanaa. Lullutusta kuului ihan mukavasti, montakohan paria seudulla lienee? Pieni Siikajoen peltolenkki kuului vielä ohjelmaan, mutta eipä sekään kummoisia yllätyksiä tuottanut. Kivikasan pelloilla oli aikamoinen lössi lähinnä merihanhia, noita porsasmaisia kaunokaisia. Näin siis tänään, joku toinen päivä jotenkin muuten. Näkis ees joskus jotain.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Hippiäisparvi ruokinnalla

Pakkohan se on uskoa, kun itse näkee. Kolme hippiäistä napsi tänään purtavaa Intiön hautausmaan vanhan kappelin vieressä olevalta ruokinnalta. Säväyttää ihan samalla tavalla kuin pyrstötiaisten näkeminen ruokinnalla. Kummatkohan lienevät harvinaisempia, hippiäisten vai pyrstötiaisten ruokintapaikkavierailut.

Olisiko oheisessa kuvassa olevasta pöntöstä pähkinänakkeleille pesäpaikaksi? Heikki Kerkelä oli nähnyt eilen 4.4.2009 kaksi nakkelia "siivoamassa" tuota pönttöä. Tänään paikalla ei ollut liikettä. Olisihan se nakkelin pesintä kohtuullisen kova juttu. Meneillään olevaan lintuatlakseen 2006-10 on kirjattu koko maasta yksi varma pesintä, todennäköisiä ei yhtään ja mahdollisia 18. Ensimmäisessä atlaksessa 1974-79 nuo luvut olivat 4, 7 ja 4 ja toisessa 1986-89 puolestaan 0, 4 ja 3. Lajikohtaiset atlaksen vertailutaulukot löytyvät osoitteesta http://www.luomus.fi/lintuatlas/lintuatlas400x600.php. Pidetään peukkuja pesinnän puolesta!

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Oulun syväsatama


Syväsatamaan tuli porttikielto lintuharrastajille ja muillekin satunnaisille kulkijoille muutama vuosi sitten. Harmin paikka, sillä varsinkin keväällä ja syksyllä siellä olisi monenlaista siivekästä tarjolla. Monet kevään ensimmäiset vesiäiset Oulussa ovat löytyneet nimenomaan syväsatamasta. Syksyllä maansiirtoalueiden lammikot keräävät mukavasti kahlaajia. Pienempiä ja suurempia rareja on löytynyt keväästä syksyyn.

Maapengertä on laajennettu parin viime vuoden aikana reippaasti useammalla hehtaarilla. Mitähän sinnekin suunnitellaan? Jätetäänkö vain joutomaaksi? Kauempaa katsottuna näyttää siltä, että sinne on muodostumassa mielenkiintoinen ruderaatti- ja lammikkoalue, joka tulee suorastaan kihisemään rareja. Eikä sinne ole sitten kuitenkaan menemistä niitä etsimään tai katsomaan.

Talvella ja näin alkukeväästä vesialuetta pääsee tarkastelemaan jäätä pitkin. Reittivaihtoehtoja on kaksi. Oritkarista meren jäälle voi mennä esimerkiksi pisteestä (7211296,3425971) ja vesialuetta tarkkailla noin pisteestä (7212501,3424498). Kävelymatkaa kertyy Tiiran mittarin mukaan noin kaksi kilometriä suuntaansa. Toinen vaihtoehto on mennä Oulujoen jäälle Hietasaaresta Johteenpookin venesatamasta (7214123,3426480). Vesialueelle näkee kohtalaisesti pisteestä (7212731,3425218). Tämäkin reitti on parin kilometrin luokassa sivu, ehkä hieman lyhempi kuin Oritkarista.

Molemmissa reiteissä on samat ongelmat. Osa vesialueesta jää katveeseen. Sitten kun jäät sulavat vähäkin enemmän tulevat molemmat reitit nopeasti vaarallisiksi. Näiden päälle on vielä periaatteellinen ongelma. Periaatteessa jäällä saa liikkua vapaasti jokamiehen oikeuksilla. Satama-alueiden kulunvalvontaa kiristettiin jokunen vuosi sitten yhden lännensankarin kiihkoilun takia. Jos siellä satama-alueiden liepeillä nyt kiikareiden ja kaukoputkien kanssa tähystää, niin kyllähän sitä äkkinäiselle paikalliselle vartiomeihelle profiloituu suuremman luokan terroristiksi ja seurauksena on retki vankileirille. Taisivat kuitenkin vaihtaa sen lännensankarin järkevämpään kaveriin. Joka sitten ensi töikseen lakkautti yhden vankileirin. Mutta ei palauttanut lintuharrastajien kulkuoikeutta Oulun syväsatamaan.

Tuoreista havainnoista hieman. Pieni neljän viiksitimalin parvi talvehti Oulujoen suiston olemattomissa ruovikoissa syväsatamassa ainakin pätkän joulukuun alusta maaliskuun alkuun. Vielä 21.3. siellä oli 2 yksilöä. Kevään ensimmäisiä saapujia siellä edusti 2.4.2009 mm. 7 merihanhea, 20 joutsenta, selkälokki ja koskelopariskunta. Edellisillä reissuilla muuttajaosastoa ovat täydentäneet mm. telkät ja uuttukyyhkyt.

Yöpakkasia on luvassa ainakin viidelle seuraavalle yölle, joten ainakin tuon pätkän syväsatamaan lienee suht turvallista kulkea jäätä pitkin. Jäänaskalit on kuitenkin pidettävä mukana. Ja kaveri pitkän köyden kanssa lähietäisyydellä.